Gil Brewer on ylivoimaisesti yksi parhaita amerikkalaisia rikospokkaristeja, jonka elämä oli turhauttavaa ponnistelua suosittujen pokkarien ja suuren kunnianhimon ja alati pahenevan alkoholismin ja lääkkeiden väärinkäytön välillä. Brewerin kulttimaine on Pulpografian ilmestymisen jälkeen (eli siis vuoden 2000 jälkeen) vain kasvanut ja uusintapainoksia on aivan viime vuosina tullut useita sekä Hard Case Crimelta että Stark House Pressiltä. Jälkimmäiseltä on tullut jopa aiemmin julkaisematon käsikirjoitus. Vieressä Hard Casen julkaiseman The Vengeful Virginin kansi, jota kustantamon Charles Ardai on pitänyt heidän hienoimpana kantenaan. Se on parempi kuin alkuperäinen, harvinaista kyllä.Olen pitänyt kaikista lukemistani Brewereistä, mutta nyt luettuna näytän suhtautuneen Pulpografiassa joihinkin hiukan nihkeästi. Aina ei voi tietää, paljonko suomennos on aiheuttanut hallaa kirjalle. Olen jutellut David Wilsonin kanssa, joka on mm. toimittanut Stark House Pressin julkaiseman A Devil for O'Shaughnessy - kirjan ja hän sanoi ykskantaan katsottuaan suomalaisten Brewerien listaa, että kaikki parhaat on jätetty kääntämättä. Tämä koskee ainakin kirjaa The Red Scarf, jonka ovat monet nykyiset noir-kirjailijat, kuten suuri suosikkini Jason Starr, nostaneet omaksi suosikikseen. Se oli Brewerin kirjoista harvoja kovakantisena ilmestyneitä. Suomeksi on ilmestynyt myös lukuisia Brewerin 60-luvulla kirjoittamia seksikirjoja, jotka eivät varmastikaan edusta kirjailijaa parhaimmillaan.
Breweristä on monta hyvää linkkiä netissä. Tässä perikunnan pitämä sivu; olen käsittänyt, että perikunta olisi hyvinkin suostuvainen siihen, että kirjoja ryhdyttäisiin uudestaan julkaisemaan suomeksi - kuka vain lähtisi tämmöiseen bisnekseen? Tässä Bill Pronzinin erinomainen essee Breweristä ja tämän tuotannosta; tekstin lopussa on Steve Lewisin perusteellinen Brewer-bibliografia. Gil Brewer (1922-1983) on sodanjälkeisen pokkarimarkkinoille tarkoitetun rikoskirjallisuuden klassikkoja. Hänen tuotantonsa on laaja ja suuri osa hänen romaaneistaan on vähintään kohtalaisia ja osa niistä jopa erinomaisia. Brewerin ura alkoi 1950-luvun alussa, jolloin hän alkoi kirjoittaa sekä romaaneja, että novelleja, joita hän kirjoitti sellaisiin julkaisuihin kuin Manhunt, Accused ja Mike Shayne Mystery Magazine. Vuosina 1955—56 hän julkaisi parikymmentä novellia salanimillä Eric Fitzgerald ja Bailey Morgan. Twentieth Century Crime and Mystery Writersin antama tieto, jonka mukaan Brewer olisi kirjoittanut novelleja pulp-lehtiin jo 20-luvun lopulla, on virheellinen, muuten Brewerin ura olisi alkanut jo hänen ollessaan seitsemän vanha! [20-luvulla pulp-lehtiin kirjoittanut Gil Brewer oli pokkaristi-Brewerin isä, ja Brewer halusi tulla kirjailijaksi jo pienenä, kun hän oli katsellut isänsä työskentelyä. - jn]
Breweria on suomennettu paljon, yhteensä 13 romaania ja muutama novelli. Hänen parhaina pidettyjä kirjojaan, The Killer Is Loose (1954), The Three-Way Split (1960) ja The Red Scarf (1958; poikkeuksellisesti kovakantinen) ei valitettavasti ole suomennettu. Ensimmäisen on sanottu muistuttavan paranoian kuvauksessaan Jim Thompsonia ja keskimmäisen Hemingwayn Kirjavaa satamaa. The Red Scarf -kirjaa Bill Pronzini pitää Brewerin parhaana teoksena. Brewerin parhaat kirjat olivat yleensä Fawcettin Gold Medal -linjalle tehtyjä teoksia. Ensimmäisestä teoksestaan — 13 French Street (1950) — alkaen Brewer oli suosittu ja jotkut hänen teoksensa myivät miljoonia kappaleita.
Onni ei kuitenkaan suosinut Breweriä. Hän käytti pitkään alkoholia ja pillereitä ja jäi lopulta niihin koukkuun. 1960-luvun alussa Brewerin asiat alkoivat mennä pieleen eikä hän pystynyt enää tuottamaan nopeasti laadukasta tekstiä. Hän sai jonkin verran hoitoa, mutta putosi kioskikirjallisuuden alimmalle tasolle — hän kirjoitti mm. muutaman seksiromaanin, tv-sarjojen romaaniversioita ja israelilaisen sotilaan Harry Arvayn kirjoittamaksi väitettyjä kertomuksia Israelin ja arabien välisestä sodasta. Brewer oli myös vähällä saada hommia Mack Bolanin kirjoittajana, mutta Don Pendleton hylkäsi Brewerin tekemän luonnoksen. 1970-luvun loppuun mennessä tämänkään tasoisia töitä ei enää riittänyt, ja Brewer melkein lopetti kirjoittamisen. Hän teki vielä satunnaisia novelleja miestenlehtiin, yritti kirjoittaa homo- ja lesboaiheista jännäriä Harlequinille ja jopa vakavaa, omaelämäkerrallista romaania (työnimenä Anarcosis), mutta ei saanut valmista aikaan. Brewer ku
oli alkoholimyrkytykseen.
Brewer käsittelee useimmissa kirjoissaan paranoian ja epätoivottujen identiteettien ongelmia. Hänen teoksissaan nähdään usein unia murhista ja muista rikoksista, henkilöt pelkäävät tehneensä rikoksia, vaikka eivät todellisuudessa ole. Brewer kirjoittaa usein myös viattomasta ihmisestä, jota pidetään syyllisenä rikokseen. Brewerin teemat ovatkin paljolti samoja kuin film noirissa samaan aikaan.
Näin unta murhasta (1952) kertoo taiteilijasta, joka käy psykiatrilla, koska näkee unia veljensä murhaamisesta. Nyt sinun on kuoltava (1956) kertoo poliisista, jota epäillään murhasta. Poliisi on juuri tekemässä syrjähyppyä eikä uskalla tulla esiin. Alkaa hurja takaa-ajo, jossa päähenkilö yrittää olla virkaveljiään edellä. Jännittävää kirjaa heikentää huomattavasti sen lopetus. Kuumassa, kauniissa ja kiihkeässä (1963) miehen avioliitto on mennä pilalle, kun hänen nuoruuden rakastettunsa yhtäkkiä soittaa hänelle. Ongelmia herättää se, että tytön piti olla kuollut.
Brewer on parhaimmillaan, kun hänen juoniinsa ei liity mitään mysteeriä. Tyttö hurjana (1957) kertoo puolirikollisesta miehestä, joka joutuu kidnappaamaan rikkaan miehen himokkaan tyttären, jonka aikomuksena on kiristää isältä rahaa. Juttuun sotkeutuvat myös väkivaltainen ja ahne yksityisetsivä ja miehen stripparityttöystävä. Lyhyessä kirjassa on julmuutta, ja se kelpaisi pienibudjettisen väkivaltaelokuvan pohjaksi vielä 2000-luvullakin. Brewerin toinen romaani Paholainen on nainen (1951) kertoo miehestä, jonka ravintolalla ei mene hyvin. Mies rakastuu naiseen, jolle miehen rahat eivät riitä. Tuloksena on Brewerille tyypillinen petoksen ja väkivallan kierre. Romaani perustuu Brewerin aiemmin kirjoittamaan ja suomennettuun novelliin ”Naisen kosto”.
Brewerin kirjoissa voi helposti nähdä naisvihaa, mutta sitä voi myös käsitellä lajityypille ominaisena kerronnallisena elementtinä. Brewerin ahneet naishahmot ovat kuitenkin uskottavia, koska heidän kauttaan kirjoissa voi nähdä myös yhteiskuntakriittisiä aineksia. Tyttö hurjana -kirjan isä on uskonut, että rahalla voi kasvattaa kunnon ihmisiä, mutta tuloksena on silti väkivaltaa. Hiukan erilainen naishenkilö on kirjassa Kullan tähden (1953), jossa Mississipin suistoissa elävä mies tietää suuren rahakätkön sijaintipaikan ja saa tämän takia monta ihmistä kimppuunsa. Kirjassa on kaksi naista, joista toinen yrittää saada päähenkilöä takaisin itselleen ja toinen yrittää käyttää miestä hyväkseen saadakseen rahat. Siltä ainakin näyttää: loppuratkaisussa selviää, että nainen sittenkin halusi vain kostaa miehensä kuoleman. Rahat eivät häntä kiinnosta. Kirjassa on kiinnostava lähtökohta, mutta Brewer ei saa siihen riittävää potkua. Hubert Cornfieldin Kirottu suo (1957) perustuu Kullan tähden -romaaniin; huonoksi sanotussa elokuvassa rahoista kiinnostunutta vankikarkuria esittää Jack Elam.
Brewer toimi haamukirjoittajana kahdessa Al Conroyn nimissä julkaistussa Soldato-kirjassa, jotka kuuluvat 70-luvun alun kostajakirjallisuuden lajityyppiin. Brewerin kirjoittamaksi tiedetyt kirjat ovat Pakene jos voit ja Sinut on jo tuomittu (molemmat 1973). Näitä kirjoja tehdessään hän ei todellakaan ollut enää vedossa.
Brewerilta on suomennettu muutama novelli, kuten jo mainittu ”Naisen kosto”. ”Verivelka” on lyhyt novelli, jossa kuvataan rautatieläisten elämää. Päähenkilö on tapaturmaisesti aiheuttanut erään miehen isän kuoleman ja joutuu lunastamaan muiden kunnioituksen. Kyseessä ei ole varsinainen rikosnovelli. ”Kuutamo” (1955?) on ajalle tyypillinen juttu, jossa mustasukkainen aviomies vie vaimoaan vikittelevän miehen ajelulle ja hukuttaa tämän. Mitä tapahtuu, kun mies tulee kotiin ja löytää toisen miehen vaatekaapista? Lopetus on hurja.
John Jakesin kirjoittama ja William Ardin nimellä ilmestynyt Ilves-sarjan kirja Omaan ansaan ei ole Gil Brewerin tekemä, vaikka hänen nimensä onkin teoksen nimilehdellä.
Romaanit:
Breweria on suomennettu paljon, yhteensä 13 romaania ja muutama novelli. Hänen parhaina pidettyjä kirjojaan, The Killer Is Loose (1954), The Three-Way Split (1960) ja The Red Scarf (1958; poikkeuksellisesti kovakantinen) ei valitettavasti ole suomennettu. Ensimmäisen on sanottu muistuttavan paranoian kuvauksessaan Jim Thompsonia ja keskimmäisen Hemingwayn Kirjavaa satamaa. The Red Scarf -kirjaa Bill Pronzini pitää Brewerin parhaana teoksena. Brewerin parhaat kirjat olivat yleensä Fawcettin Gold Medal -linjalle tehtyjä teoksia. Ensimmäisestä teoksestaan — 13 French Street (1950) — alkaen Brewer oli suosittu ja jotkut hänen teoksensa myivät miljoonia kappaleita.
Onni ei kuitenkaan suosinut Breweriä. Hän käytti pitkään alkoholia ja pillereitä ja jäi lopulta niihin koukkuun. 1960-luvun alussa Brewerin asiat alkoivat mennä pieleen eikä hän pystynyt enää tuottamaan nopeasti laadukasta tekstiä. Hän sai jonkin verran hoitoa, mutta putosi kioskikirjallisuuden alimmalle tasolle — hän kirjoitti mm. muutaman seksiromaanin, tv-sarjojen romaaniversioita ja israelilaisen sotilaan Harry Arvayn kirjoittamaksi väitettyjä kertomuksia Israelin ja arabien välisestä sodasta. Brewer oli myös vähällä saada hommia Mack Bolanin kirjoittajana, mutta Don Pendleton hylkäsi Brewerin tekemän luonnoksen. 1970-luvun loppuun mennessä tämänkään tasoisia töitä ei enää riittänyt, ja Brewer melkein lopetti kirjoittamisen. Hän teki vielä satunnaisia novelleja miestenlehtiin, yritti kirjoittaa homo- ja lesboaiheista jännäriä Harlequinille ja jopa vakavaa, omaelämäkerrallista romaania (työnimenä Anarcosis), mutta ei saanut valmista aikaan. Brewer ku
oli alkoholimyrkytykseen.Brewer käsittelee useimmissa kirjoissaan paranoian ja epätoivottujen identiteettien ongelmia. Hänen teoksissaan nähdään usein unia murhista ja muista rikoksista, henkilöt pelkäävät tehneensä rikoksia, vaikka eivät todellisuudessa ole. Brewer kirjoittaa usein myös viattomasta ihmisestä, jota pidetään syyllisenä rikokseen. Brewerin teemat ovatkin paljolti samoja kuin film noirissa samaan aikaan.
Näin unta murhasta (1952) kertoo taiteilijasta, joka käy psykiatrilla, koska näkee unia veljensä murhaamisesta. Nyt sinun on kuoltava (1956) kertoo poliisista, jota epäillään murhasta. Poliisi on juuri tekemässä syrjähyppyä eikä uskalla tulla esiin. Alkaa hurja takaa-ajo, jossa päähenkilö yrittää olla virkaveljiään edellä. Jännittävää kirjaa heikentää huomattavasti sen lopetus. Kuumassa, kauniissa ja kiihkeässä (1963) miehen avioliitto on mennä pilalle, kun hänen nuoruuden rakastettunsa yhtäkkiä soittaa hänelle. Ongelmia herättää se, että tytön piti olla kuollut.
Brewer on parhaimmillaan, kun hänen juoniinsa ei liity mitään mysteeriä. Tyttö hurjana (1957) kertoo puolirikollisesta miehestä, joka joutuu kidnappaamaan rikkaan miehen himokkaan tyttären, jonka aikomuksena on kiristää isältä rahaa. Juttuun sotkeutuvat myös väkivaltainen ja ahne yksityisetsivä ja miehen stripparityttöystävä. Lyhyessä kirjassa on julmuutta, ja se kelpaisi pienibudjettisen väkivaltaelokuvan pohjaksi vielä 2000-luvullakin. Brewerin toinen romaani Paholainen on nainen (1951) kertoo miehestä, jonka ravintolalla ei mene hyvin. Mies rakastuu naiseen, jolle miehen rahat eivät riitä. Tuloksena on Brewerille tyypillinen petoksen ja väkivallan kierre. Romaani perustuu Brewerin aiemmin kirjoittamaan ja suomennettuun novelliin ”Naisen kosto”.
Brewerin kirjoissa voi helposti nähdä naisvihaa, mutta sitä voi myös käsitellä lajityypille ominaisena kerronnallisena elementtinä. Brewerin ahneet naishahmot ovat kuitenkin uskottavia, koska heidän kauttaan kirjoissa voi nähdä myös yhteiskuntakriittisiä aineksia. Tyttö hurjana -kirjan isä on uskonut, että rahalla voi kasvattaa kunnon ihmisiä, mutta tuloksena on silti väkivaltaa. Hiukan erilainen naishenkilö on kirjassa Kullan tähden (1953), jossa Mississipin suistoissa elävä mies tietää suuren rahakätkön sijaintipaikan ja saa tämän takia monta ihmistä kimppuunsa. Kirjassa on kaksi naista, joista toinen yrittää saada päähenkilöä takaisin itselleen ja toinen yrittää käyttää miestä hyväkseen saadakseen rahat. Siltä ainakin näyttää: loppuratkaisussa selviää, että nainen sittenkin halusi vain kostaa miehensä kuoleman. Rahat eivät häntä kiinnosta. Kirjassa on kiinnostava lähtökohta, mutta Brewer ei saa siihen riittävää potkua. Hubert Cornfieldin Kirottu suo (1957) perustuu Kullan tähden -romaaniin; huonoksi sanotussa elokuvassa rahoista kiinnostunutta vankikarkuria esittää Jack Elam.
Brewer toimi haamukirjoittajana kahdessa Al Conroyn nimissä julkaistussa Soldato-kirjassa, jotka kuuluvat 70-luvun alun kostajakirjallisuuden lajityyppiin. Brewerin kirjoittamaksi tiedetyt kirjat ovat Pakene jos voit ja Sinut on jo tuomittu (molemmat 1973). Näitä kirjoja tehdessään hän ei todellakaan ollut enää vedossa.
Brewerilta on suomennettu muutama novelli, kuten jo mainittu ”Naisen kosto”. ”Verivelka” on lyhyt novelli, jossa kuvataan rautatieläisten elämää. Päähenkilö on tapaturmaisesti aiheuttanut erään miehen isän kuoleman ja joutuu lunastamaan muiden kunnioituksen. Kyseessä ei ole varsinainen rikosnovelli. ”Kuutamo” (1955?) on ajalle tyypillinen juttu, jossa mustasukkainen aviomies vie vaimoaan vikittelevän miehen ajelulle ja hukuttaa tämän. Mitä tapahtuu, kun mies tulee kotiin ja löytää toisen miehen vaatekaapista? Lopetus on hurja.John Jakesin kirjoittama ja William Ardin nimellä ilmestynyt Ilves-sarjan kirja Omaan ansaan ei ole Gil Brewerin tekemä, vaikka hänen nimensä onkin teoksen nimilehdellä.
Romaanit:
Alastomat ja kuumaveriset. Lepohetki 26. Suom. Tarja Lehto. UK-lehdet: Tampere 1968. Alun perin The Tease. Banner 1967.
Et ole vaimoni. Lepohetki 15. Suom. Päivi Haukinen. Sarjakustannus: Tampere 1965. Alun perin Play It Hard. Monarch 1964.
Huuto yössä. Suom. Risto Kalliomaa. Nide: Tampere 1959. Toinen laitos Nyt sinun on kuoltava. Ilves-sarja 77. Suom. U. Maajärvi. Vaasa: Vaasa 1967. Alun perin And the Girl Screamed. Fawcett 1956.
Kiihkeä naaras. Hai 25. Suom. Ulla-Maija Kankaanpää. UK-lehdet: Tampere 1968. Alun perin The Hungry One. Fawcett 1966.
Kullan tähden. Tiikeri 21. Kotkan Kustannusosakeyhtiö: Tammisaari 1958. Alun perin Hell’s Our Destination. Fawcett 1953.
Kuoleman leikkitoveri. Ilves 58. Suom. U. Maajärvi. Vaasa: Vaasa 1966. Alun perin So Rich, So Dead. Fawcett 1951.
Kuuma, kaunis ja kiihkeä. Lepohetki 11. Suom. Päivi Haukinen. Sarjakustannus: Tampere 1965. Alun perin Memory of Passion. Lancer 1963.
Näin unta murhasta. Ilves 84. Suom. J. V. Ilkka. Vaasa: Vaasa 1968. Alun perin Flight to Darkness. Fawcett 1952.
Paholainen on nainen. Ilves 60. Suom. U. Maajärvi. Vaasa: Vaasa 1966. Alun perin Satan Is a Woman. Fawcett 1951.
Painajaisuni. Ilves-sarja 82. Suom. U. Maajärvi. Vaasa: Vaasa 1968. Alun perin The Angry Dream. Bouregy 1957.
Tyttö hurjana. Suom. Risto Kalliomaa. Nide: Tampere 1959. Alun perin Little Tramp. Fawcett 1957.
Älä jätä jälkiä. Ilves-sarja 86. Suom. J. V. Ilkka. Vaasa: Vaasa 1968. Alun perin Wild. Fawcett 1958.
Et ole vaimoni. Lepohetki 15. Suom. Päivi Haukinen. Sarjakustannus: Tampere 1965. Alun perin Play It Hard. Monarch 1964.
Huuto yössä. Suom. Risto Kalliomaa. Nide: Tampere 1959. Toinen laitos Nyt sinun on kuoltava. Ilves-sarja 77. Suom. U. Maajärvi. Vaasa: Vaasa 1967. Alun perin And the Girl Screamed. Fawcett 1956.
Kiihkeä naaras. Hai 25. Suom. Ulla-Maija Kankaanpää. UK-lehdet: Tampere 1968. Alun perin The Hungry One. Fawcett 1966.
Kullan tähden. Tiikeri 21. Kotkan Kustannusosakeyhtiö: Tammisaari 1958. Alun perin Hell’s Our Destination. Fawcett 1953.
Kuoleman leikkitoveri. Ilves 58. Suom. U. Maajärvi. Vaasa: Vaasa 1966. Alun perin So Rich, So Dead. Fawcett 1951.
Kuuma, kaunis ja kiihkeä. Lepohetki 11. Suom. Päivi Haukinen. Sarjakustannus: Tampere 1965. Alun perin Memory of Passion. Lancer 1963.
Näin unta murhasta. Ilves 84. Suom. J. V. Ilkka. Vaasa: Vaasa 1968. Alun perin Flight to Darkness. Fawcett 1952.
Paholainen on nainen. Ilves 60. Suom. U. Maajärvi. Vaasa: Vaasa 1966. Alun perin Satan Is a Woman. Fawcett 1951.
Painajaisuni. Ilves-sarja 82. Suom. U. Maajärvi. Vaasa: Vaasa 1968. Alun perin The Angry Dream. Bouregy 1957.
Tyttö hurjana. Suom. Risto Kalliomaa. Nide: Tampere 1959. Alun perin Little Tramp. Fawcett 1957.
Älä jätä jälkiä. Ilves-sarja 86. Suom. J. V. Ilkka. Vaasa: Vaasa 1968. Alun perin Wild. Fawcett 1958.
Nimellä Al Conroy:
Pakene jos voit. Manhattan 148. Suom. Matti Hossa. Vaasa: Vaasa 1978. Alun perin Murder Mission! Lancer 1973. (Johnny Morini)
Sinut on jo tuomittu. Manhattan 126. Suom. Matti Hossa. Vaasa: Vaasa 1976. Alun perin Strangle Hold! Lancer 1973. (Johnny Morini)
Sinut on jo tuomittu. Manhattan 126. Suom. Matti Hossa. Vaasa: Vaasa 1976. Alun perin Strangle Hold! Lancer 1973. (Johnny Morini)
Novellit:
Kuutamo, Salapoliisilukemisto 5/1958. Alun perin ilmeisesti Moonshine, Manhunt, maaliskuu 1955.
Naisen kosto, Seikkailujen Maailma 11/1954.
Verivelka, Seikkailujen Maailma 12/1954.
Naisen kosto, Seikkailujen Maailma 11/1954.
Verivelka, Seikkailujen Maailma 12/1954.
Viimeinen isku, Alfred Hitchcockin jännityskertomuksia 3/1981.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti