Joe Haldeman

Joe Haldeman esiintyy Jyväskylässä FinnConissa tänä viikonloppuna; tässä kirjoittamani esittely Haldemanista BTJ:n julkaisemaan kirjaan Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 2 (toim. Vesa Sisättö ja Toni Jerrman):

Joe Haldeman
Yhdysvallat
s. 1943

Joe Haldemanilla on taattu sija amerikkalaisen science fiction historiassa: hän vei romaanissaan Loputon sota Vietnamin sodan traumat suoraan tulevaisuuteen ja avaruuteen.

Joseph William Haldeman oli Vietnamissa vuosina 1967-1969, ja hän sai Purppurasydän-kunniamerkin osoittamastaan urheudesta. Haldemanin esikoisromaani kertoikin Vietnamin sodasta ilman science fiction etäännyttävää vaikutusta. War Year ilmestyi 1972 ja se on jäänyt pieneksi klassikoksi suurilukuiseen amerikkalaisen Vietnam-kirjallisuuteen. Kirjan ensimmäinen painos oli jossain määrin sensuroitu ja sen alkuperäinen versio julkaistiin pokkarina 1978.
Loputon sota, joka ilmestyi kirjana 1974, taas teki scifi-piireissä suuren vaikutuksen. Se oli yksi ensimmäisiä tieteisromaaneja, joka käsitteli Vietnamin sotaa. Aiemmin ilmestyneet romaanit, kuten Ursula LeGuinin Maailma, vihreä metsä (1972), olivat käsitelleet sotaa metaforisesti ja kuvausta etäännyttäen, mutta Haldemanin kuvauksista ei voinut erehtyä, vaikka kirjassa käydään sotaa tauruslaisia vastaan kaukaisessa avaruudessa. Kirjassa on mukana monia sittemmin Vietnam-kuvausten kliseksi tullutta kuvastoa, kuten kotimaahan palaavan sotilaan vieraantuminen yhteiskunnasta ja omista läheisistään.
Loputon sota myös kommentoi scifin perinnettä kritisoidessaan selvästi Robert A. Heinleinin Starship Troopers –romaania, joka sekin kertoo ulkoavaruuden vihollisia vastaan käytävästä sodasta, mutta selvästi militaristisemmin sävyin. Haldemanin kirjaa lukiessa ei voi välttyä tajuamasta, että sota on turha.
Tauruslaisia vastaan käytävän sodan syyt jäävät samalla tavalla peittoon kuin ne varmasti jäivät Vietnamissakin sotineille amerikkalaisille. Tapahtumien absurdia tuntua lisää se, että sotaa käydään koukkaamalla satojen valovuosien päähän mustien aukkojen lävitse. Sotilaiden aika hidastuu, mutta jatkuu sellaisenaan Maassa. Maan näkökulmasta sotilaat ovat siis olleet rintamalla satoja vuosia. Taistelut kuitenkin jatkuvat aina vain, ja sodan lopulta päättyessä veteraaneille on jo perustettu planeettoja, joilla he voivat elää elämäänsä tavalla, johon he ehtivät tottua ennen sotaan lähtöään. Kirjan päähenkilö William Mandella on sodan pitkäikäisimpiä veteraaneja, joka ehtii monen sadan vuoden aikana osallistua vain kolmeen taisteluun. Häntä juhlitaan sankarina, vaikka omasta mielestään hän vain pysyi hengissä.
Vietnam-kirjaksi Loputtoman sodan huomaa monista järjettömistä ja pelkoa levittävistä taistelukohtauksista, joissa sodan perusteista tietämättömät ja oudoissa ympäristöissä toimivat sotilaat ovat olosuhteiden armoilla. Tauruslaisiin ei saada minkäänlaista kontaktia – kukaan ei tunnu edes yrittävän. Rauhanneuvotteluista ei ainakaan kirjassa puhuta. Näkemys Vietnamin – tai ehkä mistä tahansa – sodasta on Haldemanin kirjassa raju.
Loputon sota on paikoin myös aika kovaa tieteellistä scifiä, mikä voi uuvuttaa sellaiseen tottumattoman lukijan. Tarpeellisilta kohtaukset, joissa esimerkiksi taistelupukujen toimintaa selitetään, eivät aina tunnu. Kirjan suomennos ei aina ole kovin toimiva eikä tavoita Haldemanin toteavaa sävyä parhaalla mahdollisella tavalla.
Sekä Hugon että Nebulan voittanut Loputon sota ilmestyi alun perin novelleina Astounding Science Fictionissa vuosina 1972-1974, ja romaani oli näiden pohjalta osittain uudelleen kirjoitettu kooste. Haldeman teki kirjansa näytelmänkin vuonna 1983, ja sarjakuva siitä tehtiin 1991, piirtäjänä Marvano.
Haldeman oli ollut fandomissa jo ennen Vietnamin komennustaan ja hänen ensimmäinen novellinsa oli ollut Galaxy-lehdessä 1969 julkaistu ”Out of Phase”. Hänen uransa keskeytyi sodan ajaksi. Sodan jälkeen hän opiskeli yliopistossa, mutta jättäytyi pois ryhtyäkseen täysipäiväiseksi kirjailijaksi.
Jatkuvan sodan jälkeen Haldeman teki kaksi muuta Yhdysvaltain lähihistoriaa ja nykyisyyttä haastavasti kuvannutta kirjaa, Mindbridgen (1976) ja tähtienvälisestä vakoilusta kertovan All My Sins Remembered –kirjan (1977). Jälkimmäinen teos vie ajatuksen vakoojien naamioitumisesta ja peitehenkilöllisyyksistä johdonmukaiseen päätepisteeseen: päähenkilö Otto McGavin ottaa ”ylleen” peitehenkilönsä ruumiin ja muistin. Löyhästi toisiinsa liittyvistä novelleista koottu kirja on kiinnostava kommentti kolonialismista ja valkoisen enemmistön roolista kolmannen maailman maissa.
Mindbridge taas paljastaa Haldemanin kiinnostukseen amerikkalaisen kirjallisuuden modernistiseen klassikkoon John Dos Passosiin. Kirja on Dos Passosin tunnetuimpien teosten tapaan kollaasiromaani ja suuri osa siitä on kerrottu tieteellisten raporttien, päiväkirjojen ja keskustelunpätkien avulla. Kirjan juoni – etäiseltä planeetalta löytyy telepatiaa hallitsevia olentoja – on melko tavallinen, mutta Haldemanin käsittely tekee siitä erityisen kiinnostavan. Mindbridgeen liittyy kiinnostava pala pokkarihistoriaa: siitä maksettu 100 000 dollarin ennakko on ollut suurin summa, mitä tieteisromaanin pokkarioikeuksista on maksettu.
Loputon sota on saanut pari jatko-osaa, jotka kaikki tosin ilmestyivät pitkän ajan päästä: Forever Peace tuli 1997 ja Forever Free 1999. Näistä vain jälkimmäinen on suoraa jatkoa alkuperäiselle kirjalle ja sen pääosassa on William Mandella, joka pyrkii organisoimaan sodan käyneitä veteraaneja. Forever Peace sijoittuu samaan sotaan, joka vain jatkuu jatkumistaan, mutta päähenkilönä on Julian Class –niminen lääkäri.
Haldeman on jatkanut Vietnam-teeman käsittelyä myös melko tuoreessa mainstream-romaanissa 1968: A Novel, jonka kirjoittamisen hän aloitti jo vuonna 1974, mutta katsoi sitten olleensa tuolloin liian lähellä tapahtumia, jotta voisi kirjoittaa niistä objektiivisesti. Kirja koostuu kahdesta eri tapahtumaketjusta – ensimmäisessä Spider-nimellä tunnettu mies joutuu Vietnamiin ja kokee siellä fyysisiä ja psyykkisiä traumoja, toisessa seurataan Spiderin entisen tyttöystävän kokemuksia vastakulttuurin parissa. Kertomuksiin limittyy Haldemanin aikakautta kommentoiva esseistinen teksti. 1968 kertoo Mindbridgen tavoin John Dos Passosin tuotannon vaikutuksesta Haldemaniin, sillä tämäkin on Mindbridgen tavoin kollaasimainen romaani, jossa testataan Dos Passosin teoriaa siitä, että kansakunnan historia näkyy yksilöiden tasolla. Vuonna 1993 ilmestynyt Vietnam and Other Alien Worlds sisältää novelleja ja runoja, mutta myös Vietnamin sotaa ja sen vaikutusta käsitteleviä esseitä.
Kriitikot eivät ole pitäneet Haldemanin muuta tuotantoa yhtä hyvänä. Worlds-sarjaa (1981-1992) on sanottu kiinnostavaksi, mutta ei aina kovin onnistuneeksi. Kolmesta romaanista muodostuvassa sarjassa ydintuhon jälkeisen maailman ihmiset elävät keinotekoisesti muokatuissa eri sivilisaatioita muistuttavissa asutuksissa. Sarjassa on Haldemanille poikkeuksellisesti naispäähenkilö. Vuonna 1990 ilmestynyttä The Hemingway Hoax –romaania on kuvattu kekseliääksi – siinä päähenkilö astuu Hemingwayn kaapuun ja kuolee monta kuolemaa erilaisissa vaihtoehtoisissa maailmoissa. 1989 julkaistu Buying Time käsittelee kuolemattomuuden ongelmaa, Tool of the Trade (1987) taas on enemmänkin vakoiluaiheinen teknotrilleri, jossa amerikkalainen psykologian professori kehittää telepaattisia voimia ja saa sekä CIA:n että KGB:n peräänsä.
Näiden lisäksi Haldeman kirjoitti 1970-luvulla scifi-sarjaa Attaria salanimellä William Graham sekä pari Star Trek –sarjan kirjaa.
Haldemanilta on Loputtoman sodan lisäksi suomennettu muutama novelli antologioissa ja lehdissä. Tuorein on Portti-lehdessä käännetty ”Sokeutensa kullakin” (1994), joka on tyyliltään parodinen, mutta hiukan pitkäveteinen kertomus lapsinerosta, joka saa aikaan evoluutiohyppäyksen ja sokeudesta tulee normi. Vietnamin sotaan liittyy ”Sotamies Jakobin yksityinen sota” (1974), joka on ovela ja tyylillisesti hämäävä juttu salaperäisestä ja aina hymyilevästä kersantista. Muutkin sotilaat paljastuvat aivan joksikin muuksi kuin luulisi. ”Minä Newtonista” (1970) taas on lyhyt humoreski tiedemiehestä, jolle ilmestyy pieni paholainen. Kauhua novelli ei ole, vaikka antologian nimi Kauhujen kirja antaa muuta olettaa. ”Veriveljet” (1979) taas on fantasianovelli, joka sijoittuu Turvapaikka-nimiseen eri kirjoittajien jakamaan yhteiseen maailmaan. Vampyyrikokoelmassa Ei vain verestä käännetty ”Poikkeama ajassa” on tytärtään hyväksikäyttävästä isästä kertova runo.
Muutama vuosi sitten kuollut Jack C. Haldeman oli Joe Haldemanin veli.

Suomennettu teos
Loputon sota (The Forever War, 1974). Suom. Veikko Rekunen. GALAXY Scifi 2. Book Studio 1990. Suomennetut novellit

Minä Newtonista (I of Newton, 1970). Teoksessa Martin H. Greenberg (toim.): Kauhujen kirja 8. Book Studio 1996. Novellin suomentanut Kari Salminen.Sokeutensa kullakin (None So Blind, 1994), Portti 3/1995. Suom. Matti Rosvall.
Sotamies Jakobin yksityinen sota (The Private War of Jacob, 1974). Aikakone 2/v3. Suom. Veikko Rekunen.
Veriveljet (Blood Brothers, 1979). Teoksessa Robert Asprin (toim.): Varkaiden maailma. Suom. Leena Peltonen. TK-kustannus 1992.

Suomennettu runo

Poikkeama ajassa (Time Lapse, 1989). Teoksessa Ellen Datlow: Ei vain verestä. Suom. Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä. Jalava 1990.

Suomentamattomat teokset

Worlds
Worlds, 1981
Worlds: A Timescape Book, 1982
Worlds Apart, 1983
Worlds Enough and Time, 1992

Star Trek
Planet of Judgement, 1977
World Without End, 1979

Forever War
Forever Peace, 1997
Forever Free, 1999

Attar
Attar's Revenge, 1975 (nimellä Robert Graham)
War of Nerves, 1975 (nimellä Robert Graham)

Muut tieteisromaanit

Mindbridge, 1976
All My Sins Remembered, 1977
There Is No Darkness, 1983 (yhdessä Jack C. Haldemanin kanssa)
Tool of the Trade, 1987
The Long Habit of Living, 1989
Buying Time, 1989
The Hemingway Hoax, 1990
The Coming, 2000
Guardian, 2002

Novellikokoelmat

Infinite Dreams, 1978
Dealing in Futures, 1985
More Than Sum of Its Parts, 1991
Vietnam and Other Alien Worlds, 1993
None So Blind, 1996
Saul's Death and Other Poems, 1997

Muut romaanit

War Year, 1972
1968: A Novel, 1995