Eilen tätä tänne postittaessani unohdin tyystin sanoa, että tämmöinen kirja tosiaan tulee ulos, ensi syksynä, Turun kirjamessujen yhteydessä, kustantaja Pelipeitto (tai tarkemmin sanoen Turbator, joka on Pelipeiton, öö, alanimike.)
Harry Etelän kaikki kauhut
Harry Etelä on taatusti ollut poikkeuksellinen kirjailija suomalaisessa kirjallisuudessa. Kauhukirjallisuutta julkaistiin 1920-1940-luvulle yllättävän paljon eri lukemistolehdissä ja monet kirjoittajat, kuten raumalainen Unto Koskela ja kirjallisuutemme realistinen klassikko Toivo Pekkanen, tehtailivat kauhutarinoita lukuisiin lehtiin. Mika Waltari oli aloittanut kirjailijanuransa Edgar Allan Poen jalanjäljillä huippuharvinaisessa kirjassaan Kuolleen silmät (1926). Perinne katkesi toisen maailmansodan jälkeen, mutta vielä 1950-luvulla esimerkiksi Paavo Fossi kirjoitti lukemistolehtiin vahvoja pohjalaisesta perinteestä ammentavia kauhujuttuja.
Harry Etelä päihittää heidät kuitenkin kaikki tarinoillaan ihmissyönnistä ja ruumiita rakastavista talonmiehistä. Etelän jutuissa maailma on nyrjähtänyt vahvasti paikoiltaan eikä turvautuminen kristinuskon symboleihin, kuten ristiin, tunnu loppujen lopuksi auttavan, vaikka hirviöt välillä katoavatkin. Etelän tarinat muistuttavat toisinaan amerikkalaista kauhuklassikkoa H. P. Lovecraftia siinä, että mustat voimat nousevat aina uudestaan ja uudestaan ja aina löytyy joku uusi meedio, jonka kautta tuontakaiset maailmat ja hirviöt pyrkivät tähän maailmaan. Etelä olisi voinut luoda uran pulp-kauhukirjailijana Yhdysvalloissa.
Pulp-lehdissä Etelän tarinat ilmestyivätkin. Seikkailujen Maailma oli lahtelaisen Kanervan kirjapainon pitkäikäinen julkaisu, joka aina vuodesta 1937 alkaen julkaisi paljon amerikkalaista seikkailukirjallisuutta ja sotki varmasti monen tuolloisen lukijan pään paneutumalla myös niin sanottuun shudder-kirjallisuuteen, amerikkalaisen kauhukirjallisuuden pahamaineisimpaan äpärälapseen, joka kukoisti lyhyen aikaa 1930-luvun loppupuolella ennen kuin sensuuri iski rajuihin lehtiin ja niiden kansikuvituksiin, joissa herkuteltiin sadistisella erotiikalla.
Etelän tarinat olisivat löytäneet hyvän kodin amerikkalaisista shudder-lehdistä, joita olivat esimerkiksi Terror Tales ja Horror Stories. Näissä lehdissä nähtiin hulluja tiedemiehiä, järjettömiä hirviöitä, himokkaita saatananpalvojia ja ruoskaa heiluttavia tappajagorilloja. Lehtien päätoimittaja Rogers Terrill määritteli linjaa sanomalla: "Horror on sitä, mitä tyttö tuntee, kun hän turvallisen välimatkan päästä katselee saatanallisia riittejä, terror on sitä, mitä sama tyttö tuntee, kun hän tietää olevansa seuraava." Etelän novellit panostavat usein vahvasti terrorin puolelle, ja onkin syytä olettaa, että Etelä luki innokkaasti Seikkailujen Maailmasta juuri näitä shudder-tarinoita.
Etelä oli muutenkin kauhukulttuurin erinomainen tuntija maassa, jossa lukuisat kauhuelokuvan klassikot olivat pitkään pannassa. Englantia osaavana Etelä pystyi kirjoittamaan asiantuntevan artikkelin kauhuelokuvista Kinolehteen 1950-luvulla, kun sellaisia klassikkoelokuvia kuin Frankensteinin hirviö (1931) oli jälleen kerran kielletty.
Kaiken tämän jälkeen onkin kiinnostava tietää, että Harry Etelä oli oikeasti Aimo Viherluoto, monien rakastettujen iskelmien sanoittaja ja veljensä Pentti Viherluodon työtoveri. Tunnetuimpia Etelän kynästä lähteneitä lauluja lienee kaikkien tuntema "Puhelinlangat laulaa", josta Katri Helena teki oman versionsa 1964. Aiemmin veljekset olivat tehneet toisenlaista yhteistyötä: monipuolinen Pentti, joka oli tehnyt myös sarjakuvia, kuvitti Aimon kauhutarinat tunnelmallisilla kuvillaan.
Tässä kirjassa julkaistaan uudestaan koko Etelän kauhunovellituotanto, alkaen aina vuonna 1937 ilmestyneestä "Haamun kutsusta" vuonna 1940 julkaistuun tarinaan "Surmanloukku". Siinä Etelä pani halvalla omaa ammattiaan - tai ehkä harrastustaan. "Surmanloukkua" ei pidä ohittaa helppona palana - tarinan viimeiset sanat antavat ymmärtää, että maailmassa todella kamppailevat valkoiset ja mustat voimat ja ihmisen tulee aina olla varuillaan.
Tarinat on kuvitettu Pentti Viherluodon alkuperäisillä kuvituksilla. Kaikkiin tarinoihin Pentti ei ollut tehnyt kuvaa, jolloin kuvaa ei ole tässäkään kirjassa.
Pidemmän esittelyn Harry Etelästä tähän kirjaan on kirjoittanut turkulaista iskelmä- ja elokuvamaailmaa tunteva Tapani Maskula. Toivotan hytiseviä lukuhetkiä!
(Ja vielä sisällysluettelo:
Kauhujen salakammio ja muita kauhunovelleja
Sisällysluettelo
Juri Nummelin: Harry Etelän kaikki kauhut
Tapani Maskula: Harry Etelän elämä ja teot
Harry Etelä:
Joelta nousee sumua, Seikkailujen Maailma 5/1939.
Kauhun kahleissa, Seikkailujen Maailma 4/1939.
Kauhujen salakammio, Seikkailujen Maailma 6/1939.
Haamun kutsu, Isku 52/1937 (ilmestynyt salanimellä Timo Haukkala)
Mustaa verta, Seikkailujen Maailma 11/1939.
Kaamea salaisuus. Seikkailujen Maailma 3/1939 (ilmestynyt anonyymina)
Surmanloukku, Seikkailujen Maailma 7/1940.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti