Fredric Brown (1906—1972; ks. myös tämä) on yksi amerikkalaisen rikoskirjallisuuden erikoisimmista kirjailijoista. Hänen ensimmäinen romaaninsa on The Fabulous Clipjoint vuodelta 1947 ja siinä esiintyvät Brownin ainoat vakiohahmot, amatöörietsivät Ed ja Am Hunter. Brownin tavaramerkki, nyrjähtänyt logiikka tavanomaisen jännitystarinan rajoissa, on jo tässä kirjassa puhjennut täyteen kukoistukseen. Sittemmin mm. Täältä ikuisuuteen (eli The Far Cry, 1951) ja Syntipukin yö (1951) ovat aikamoisia mielipuolisen kerronnan harjoitelmia. Kummatkin koettelevat uskottavuuden rajoja, mutta varsinkin jälkimmäisessä Brownilla on hyvä valtti hihassaan: Lewis Carrollin Liisa-kirjat, joiden logiikkaa Syntipukin yö toistaa ja jopa kommentoi. Brownilta on suomennettu myös tieteisfarssi Marsilaiset, menkää kotiin! (1955). [Sekä rikosromaanien puolelta Äänetön huuto (The Screaming Mimi, 1949) ja Umpikujassa (The Deep End, 1952), kiitos Book Studion ja kääntäjä Tapani Baggen.]
Brownin romaaneja on kioski- tai vastaavina kirjoina suomennettu neljä kappaletta. Ne ovat kaikki erinomaisia, ja jokaisessa Brown leikittelee tai jopa hulluttelee logiikalla ja kääntää sen päälaelleen. Usein hän onnistuu kuitenkin kertomaan koskettavia tarinoita. Tällainen on Miksi murhaan? (1956), jonka Brown kertoo viiden eri henkilön kautta. Kokeilu onnistuu erinomaisesti ja romaani on kikkailusta huolimatta sujuva. Brown ei edes yritä luoda jännitystä, vaan hän haluaa pikemminkin luoda kuvan maailmasta, joka on muuttunut niin pahaksi, että murhaajat yrittävät saada toimilleen hyväksyttävää motiivia väittämällä tappavansa kurjuuteen vajonneita ihmisiä säälistä. Brown tekee hienovaraisia viittauksia toisen maailmansodan kauheuksiin, mutta ei osoittele. Samalla kirja on poliisiromaanityyppinen tarina — tosin poliisit seuraavat koko ajan väärää johtolankaa. Kuitenkin juuri sen seuraaminen tekee kirjasta niin kiinnostavan, koska Brown pystyy sen avulla laajentamaan tavanomaisen rikostarinan koko vuosisadan historiaan.
Tyystin erilainen on Rahaa ja tivolityttöjä (1953), joka on ajalle tyypillinen kertomus pankkiryöstöstä ja sen saaliin epätoivoisesta ja verisestäkin tavoittelusta. Saalis on piilotettu jonnekin kiertävän tivolin sekamelskan keskelle. Brown vaihtelee tässäkin kirjassa taitavasti näkökulmaa, vaikkakaan ei niin kokeellisella tavalla kuin Miksi murhaan? -teoksessa. Juonen kiemurat ovat kuitenkin niin maukkaita, että Rahaa ja tivolityttöjä tavoittaa usein alkuperäisen nimensä Madball lupaileman sävyn. Kuvaillessaan alkoholisteja ja jälkeenjääneitä Brown on kuitenkin hyvin hellävarainen ja jopa lämminhenkinen — ei ole vaikea huomata, kenen puolella Brownin sympatiat ovat, vaikka kukaan henkilöistä ei olekaan ns. hyvä. Kiinnostavaa on se, että päähenkilö, juoppo "melkein psykologi" puhuu eräässä kohtauksessa Lewis Carrollista ja Liisasta ihmemaassa.
Brown kirjoitti 1940-luvulta alkaen novelleja mm. All Fiction Detective Stories-, Detective Story Magazine-, Five Detective Novels-, Manhunt-, Mystery Book Magazine- ja Verdict -lehtiin. Brownin lehtinovelleja on suomennettu aika monta. "Sokea vihollinen" (1950?) kertoo miehestä, joka kostaa sokeut-tajalleen yksityisetsivän avulla. Loppuyllätys on nokkela, mutta epätoden-näköinen. "Hyv’ yötä, ritari" (1949) kertoo ovelan tarinan näyttelijästä, joka ansaitsee elantonsa kiristämällä erästä kirjailijaa ja tuottajaa, mutta saa kovan kohtalon. "Joka tulella leikkii" on yllättävän kovaksikeitetty tarina, jossa pieni vakuutusasiamies joutuu myyntikeikalla keskelle kidnappausdraamaa. Mies toimii kuin paraskin kovaotteinen sankari.
"Takkuisessa koirassa" mies tekee murron ja hämää talon rähjäistä vahtikoiraa lihanpalalla. Lopetus on vähän ennalta arvattava, mutta kylläkin hauska. Mainiossa "Kauhunhetkiä"-tarinassa herttainen mummo pelastaa lapsenlapsensa joutumasta poliisien kynsiin tai tulemasta tapetuksi. "Olet paholainen, Kathy!" kertoo orkesterinjohtajasta, joka on menettänyt muistinsa ja jolle kaikki vakuuttavat, että hän yritti murhata omistushaluisen vaimonsa. Totuus paljastuu kammottavassa lopussa. "Neiti Valonarassa" nuori nainen pakoilee nähtävästi sekä lakia että kaikkia muita ihmisiä. Novelli on Brownin tarinaksi melko tavanomainen.
Brownilta on suomennettu myös scifi- ja fantasianovelleja. "Kuolemattomat" kertoo pienikokoisesta oliorodusta, joka yrittää päästä ensiksi Maahan ja sitten sieltä pois, kun he huomaavat Maan ihmisten haluavan tuhota heidät. Novellin sankari tekee uhrauksen auttaakseen olioita. "Karhunpalvelus", "Hirmuista" ja "Hävytöntä" ovat lyhyitä fantasiajuttuja, joissa Brown luo epätodellisen maailman niin lyhyillä ja varmoilla vedoilla, että häntä on helppo pitää mestarillisena. Tarinoissa on myös huumoria — esimerkiksi "Hirmuista"-novellissa Brown tarjoaa hyvän selityksen Tiibetin lumimiehille. Erittäin hieno on "Viimeinen juna", jossa juopon miehen yritys poistua junalla kaupungista on koko epäonnistuneen elämän vertauskuva.
Brownia on yllättäen filmattu aika vähän. Irving Reis ohjasi vuonna 1946 Brownin novellista "Madman’s Holiday" elokuvan Crack-Up, jota pidetään hyvänä, mutta tuntemattomana film noirina. Äänetön huuto -romaanin siirsi valkokankaalle Gerd Oswald vuonna 1957, suomeksi nimellä Kuutamomurha. Marsilaiset menkää kotiin! -teoksestakin on tehty elokuva, mutta vasta 1990-luvulla — kammottavan huonoksi sanottu tekele ei varmaankaan tee oikeutta Brownin kirjalle.
Brownin romaaneja on kioski- tai vastaavina kirjoina suomennettu neljä kappaletta. Ne ovat kaikki erinomaisia, ja jokaisessa Brown leikittelee tai jopa hulluttelee logiikalla ja kääntää sen päälaelleen. Usein hän onnistuu kuitenkin kertomaan koskettavia tarinoita. Tällainen on Miksi murhaan? (1956), jonka Brown kertoo viiden eri henkilön kautta. Kokeilu onnistuu erinomaisesti ja romaani on kikkailusta huolimatta sujuva. Brown ei edes yritä luoda jännitystä, vaan hän haluaa pikemminkin luoda kuvan maailmasta, joka on muuttunut niin pahaksi, että murhaajat yrittävät saada toimilleen hyväksyttävää motiivia väittämällä tappavansa kurjuuteen vajonneita ihmisiä säälistä. Brown tekee hienovaraisia viittauksia toisen maailmansodan kauheuksiin, mutta ei osoittele. Samalla kirja on poliisiromaanityyppinen tarina — tosin poliisit seuraavat koko ajan väärää johtolankaa. Kuitenkin juuri sen seuraaminen tekee kirjasta niin kiinnostavan, koska Brown pystyy sen avulla laajentamaan tavanomaisen rikostarinan koko vuosisadan historiaan.
Tyystin erilainen on Rahaa ja tivolityttöjä (1953), joka on ajalle tyypillinen kertomus pankkiryöstöstä ja sen saaliin epätoivoisesta ja verisestäkin tavoittelusta. Saalis on piilotettu jonnekin kiertävän tivolin sekamelskan keskelle. Brown vaihtelee tässäkin kirjassa taitavasti näkökulmaa, vaikkakaan ei niin kokeellisella tavalla kuin Miksi murhaan? -teoksessa. Juonen kiemurat ovat kuitenkin niin maukkaita, että Rahaa ja tivolityttöjä tavoittaa usein alkuperäisen nimensä Madball lupaileman sävyn. Kuvaillessaan alkoholisteja ja jälkeenjääneitä Brown on kuitenkin hyvin hellävarainen ja jopa lämminhenkinen — ei ole vaikea huomata, kenen puolella Brownin sympatiat ovat, vaikka kukaan henkilöistä ei olekaan ns. hyvä. Kiinnostavaa on se, että päähenkilö, juoppo "melkein psykologi" puhuu eräässä kohtauksessa Lewis Carrollista ja Liisasta ihmemaassa.
Brown kirjoitti 1940-luvulta alkaen novelleja mm. All Fiction Detective Stories-, Detective Story Magazine-, Five Detective Novels-, Manhunt-, Mystery Book Magazine- ja Verdict -lehtiin. Brownin lehtinovelleja on suomennettu aika monta. "Sokea vihollinen" (1950?) kertoo miehestä, joka kostaa sokeut-tajalleen yksityisetsivän avulla. Loppuyllätys on nokkela, mutta epätoden-näköinen. "Hyv’ yötä, ritari" (1949) kertoo ovelan tarinan näyttelijästä, joka ansaitsee elantonsa kiristämällä erästä kirjailijaa ja tuottajaa, mutta saa kovan kohtalon. "Joka tulella leikkii" on yllättävän kovaksikeitetty tarina, jossa pieni vakuutusasiamies joutuu myyntikeikalla keskelle kidnappausdraamaa. Mies toimii kuin paraskin kovaotteinen sankari.
"Takkuisessa koirassa" mies tekee murron ja hämää talon rähjäistä vahtikoiraa lihanpalalla. Lopetus on vähän ennalta arvattava, mutta kylläkin hauska. Mainiossa "Kauhunhetkiä"-tarinassa herttainen mummo pelastaa lapsenlapsensa joutumasta poliisien kynsiin tai tulemasta tapetuksi. "Olet paholainen, Kathy!" kertoo orkesterinjohtajasta, joka on menettänyt muistinsa ja jolle kaikki vakuuttavat, että hän yritti murhata omistushaluisen vaimonsa. Totuus paljastuu kammottavassa lopussa. "Neiti Valonarassa" nuori nainen pakoilee nähtävästi sekä lakia että kaikkia muita ihmisiä. Novelli on Brownin tarinaksi melko tavanomainen.
Brownilta on suomennettu myös scifi- ja fantasianovelleja. "Kuolemattomat" kertoo pienikokoisesta oliorodusta, joka yrittää päästä ensiksi Maahan ja sitten sieltä pois, kun he huomaavat Maan ihmisten haluavan tuhota heidät. Novellin sankari tekee uhrauksen auttaakseen olioita. "Karhunpalvelus", "Hirmuista" ja "Hävytöntä" ovat lyhyitä fantasiajuttuja, joissa Brown luo epätodellisen maailman niin lyhyillä ja varmoilla vedoilla, että häntä on helppo pitää mestarillisena. Tarinoissa on myös huumoria — esimerkiksi "Hirmuista"-novellissa Brown tarjoaa hyvän selityksen Tiibetin lumimiehille. Erittäin hieno on "Viimeinen juna", jossa juopon miehen yritys poistua junalla kaupungista on koko epäonnistuneen elämän vertauskuva.
Brownia on yllättäen filmattu aika vähän. Irving Reis ohjasi vuonna 1946 Brownin novellista "Madman’s Holiday" elokuvan Crack-Up, jota pidetään hyvänä, mutta tuntemattomana film noirina. Äänetön huuto -romaanin siirsi valkokankaalle Gerd Oswald vuonna 1957, suomeksi nimellä Kuutamomurha. Marsilaiset menkää kotiin! -teoksestakin on tehty elokuva, mutta vasta 1990-luvulla — kammottavan huonoksi sanottu tekele ei varmaankaan tee oikeutta Brownin kirjalle.
Rikosromaanit:
Hänen nimensä oli kuolema. Suom. Risto Kalliomaa. Nide: Hämeenlinna 1956. Alun perin His Name Was Death. Dutton 1954.
Kohtalokas koputus. Otavan taskuromaanit 24. Suom. Tapio Hiisivaara. Otava: Helsinki 1961. 2. painos: Rautaiset kirjat 18. Otava: Helsinki 1974. Alun perin Knock Three-One-Two. Dutton 1959.
Miksi murhaan? Suom. Risto Kalliomaa. Nide: Hämeenlinna 1958. Julkaistu lyhennettynä nimellä Ihmismetsästys. Rikos 5. Suom. K. O. Harri (Kari Lindgren). Viihdeviikarit: Hyvinkää 1982. Alun perin The Lenient Beast. Dutton 1956.
Rahaa ja tivolityttöjä. Suom. Sirkka Carlson. Nide: Hämeenlinna 1956. Alun perin Madball. Dell 1953.
Hänen nimensä oli kuolema. Suom. Risto Kalliomaa. Nide: Hämeenlinna 1956. Alun perin His Name Was Death. Dutton 1954.
Kohtalokas koputus. Otavan taskuromaanit 24. Suom. Tapio Hiisivaara. Otava: Helsinki 1961. 2. painos: Rautaiset kirjat 18. Otava: Helsinki 1974. Alun perin Knock Three-One-Two. Dutton 1959.
Miksi murhaan? Suom. Risto Kalliomaa. Nide: Hämeenlinna 1958. Julkaistu lyhennettynä nimellä Ihmismetsästys. Rikos 5. Suom. K. O. Harri (Kari Lindgren). Viihdeviikarit: Hyvinkää 1982. Alun perin The Lenient Beast. Dutton 1956.
Rahaa ja tivolityttöjä. Suom. Sirkka Carlson. Nide: Hämeenlinna 1956. Alun perin Madball. Dell 1953.
Rikosnovellit:
Hyv’ yötä, ritari, RikosPalat 1/1987. Alun perin Last Curtain, New Detective, heinäkuu 1949.
Isoäidin syntymäpäivä, Apu 35/1961. Julkaistu nimellä Frederick Brown.
Joka tulella leikkii, RikosPalat 2/1987.
Kauhunhetkiä, RikosPalat 4/1988.
Neiti Valonarka, Apu 16/1958.
Olet paholainen, Kathy! Apu 15/1958.
Sokea vihollinen, Seikkailujen Maailma 10/1954. Alun perin ilmeisesti The Blind Lead, Detective Tales, kesäkuu 1950.
Takkuinen koira, RikosPalat 2/1988.
Hyv’ yötä, ritari, RikosPalat 1/1987. Alun perin Last Curtain, New Detective, heinäkuu 1949.
Isoäidin syntymäpäivä, Apu 35/1961. Julkaistu nimellä Frederick Brown.
Joka tulella leikkii, RikosPalat 2/1987.
Kauhunhetkiä, RikosPalat 4/1988.
Neiti Valonarka, Apu 16/1958.
Olet paholainen, Kathy! Apu 15/1958.
Sokea vihollinen, Seikkailujen Maailma 10/1954. Alun perin ilmeisesti The Blind Lead, Detective Tales, kesäkuu 1950.
Takkuinen koira, RikosPalat 2/1988.
Tieteis- ja fantasianovellit:
Hirmuista, Mies 11/1960. (Alun perin Abominable, 1960.)
Hävytöntä, Mies 12/1960. (Nasty, 1959.)
Kamppailu, Valitut Palat 5/1983. (Arena, 1944. Huom! Tieto on epävarma, Valittujen Palojen tietoa ei ole tarkistettu!)
Karhunpalvelus, Mies 11/1960. (Bear Possibility, 1960.)
Kuolemattomat, Mies 1/1961. Julkaistu nimellä Frederik Brown. (The Undying Ones, 1950.)
Viimeinen juna, Jännityslukemisto — Seikkailukertomuksia 12/1958. (The Last Train, Weird Tales 1950.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti