Thomas B. Dewey

Tämän niminen poliitikko on vaikuttanut Yhdysvalloissa, mutta kyse on eri ihmisestä. Huomaa löytynyt kuolinvuosi (tuntuu oudolta, ettei sitä löytynyt kun tein Pulpografiaa, kun siitä on kuitenkin kulunut jo kohta 30 vuotta).

Thomas B. Dewey (1915—1981) on Suomessa vähän tunnettu kovaksikeitettyjen dekkarien tekijä, joka julkaisi parhaat teoksensa 1950-luvulla. Deweyn erottaa monista saman ajan kirjoittajista se, että hän suhtautui lajityyppiin vakavasti ja pyrki sen avulla tuomaan esille yhteiskunnallisia epäkohtia.
Deweyn tunnetuin kirja The Mean Streets (1955) esittelee Deweyn tunnetuimman vakiohahmon, yksityisetsivän, joka tunnetaan yksinkertaisesti nimellä Mac. Kirjan nimi on peräisin Chandlerin maksiimista, jonka mukaan pahoille (’mean’) kaduille menevän miehen täytyy olla kunnian mies, joka ei itse ole paha. Mac on juuri tällainen, ja hänet erottaa monista muista yksityisetsivistä se, että hän pitää matalaa profiilia eikä leukaile turhia. Kirjassa on kiinnostavaa se, että Mac yrittää ymmärtää nuorisorikollisuuden sosiaalisia lähtökohtia. Sitä voi verrata vaikka suurin piirtein samoihin aikoihin ilmestyneeseen Gil Brewerin Nyt sinun on kuoltava -teokseen, jos haluaa todisteen siitä, että 1950-luvulla nuorisorikollisuutta ei juuri yritetty analysoida. [En enää muista, mitä tämä tarkoittaa.]
The Mean Streets julkaistiin Söderströms & Con toimesta ruotsiksi vuonna 1956 nimellä De onda kvarteren; kirjan ruotsinsi Lars Jansson. Suomeksi Deweylta on valitettavasti julkaistu vain kaksi vähäisempää kirjaa. The Mean Streets ja muita parhaita Mac-kirjoja pitäisi ehdottomasti saada myös suomeksi.
Dewey kirjoitti aluksi Popular Librarylle ja sitten Dellille sarjaa losangeleslaisesta yksityisetsivästä Pete Schofieldistä. Schofield on naimisissa hemaisevan Jeannie-nimisen punapään kanssa, ja tästä ilmeisesti ainoa Schofield-suomennos on saanut oudon nimensä Puuhakas punatukka (1959). Jeannie-vaimolla ei kuitenkaan ole kirjoissa juuri muuta roolia kuin kisailla ja kinailla miehensä kanssa. Puuhakkaassa punatukassa hän tosin yrittää auttaa Schofieldiä, mutta sen seurauksena asiat vain hankaloituvat.
Puuhakkaassa punatukassa Schofieldien asunnon oven eteen tuodaan kuollut nainen ja uhkasoitosta käy ilmi, että asialla on jotain tekemistä Schofieldin tutkiman perintöjutun kanssa. Juoni on välillä turhan monimutkainen ja avioparin kisailu on paitsi ärsyttävää myös melkein aina turhaa, mutta muuten kirja on sympaattinen lajinsa edustaja. Juonessa on vaatimattomia kaikuja Ross Macdonaldin vakavista kirjoista. Väkivaltaa on vähän eikä Schofield ole mikään epäiltyjen hakkaaja.
Toinen Dewey-suomennos Raju rakkauteni (1956) on kolmiodraama, jonka suomennoksessa voi olla jotain vikaa, koska se on usein melkein järjettömän sekava. Toinen mahdollisuus on se, että Dewey käyttää hallitsemattomasti takautumia.

Romaanit:
Puuhakas punatukka. Lepohetki 13. Suom. L. Salminen. Sarjakustannus: Tampere 1965. Alun perin Go to Sleep, Jeannie. Dell 1959.
Raju rakkauteni. Lepohetki 12. Suom. P. Haukinen. Sarjakustannus: Tampere 1965. Alun perin My Love Is Violent. Popular Library 1956.