Pari lyhyttä taas

Pari lyhyttä hakusanaa Pulpografiasta.

Wyatt Blassingame on ilmeisesti tämä tyyppi, joka on kirjoittanut pulp-uransa jälkeen paljon lasten ja nuorten tietokirjoja. Tuollaisella nimellä varustettuja tyyppejä ei voi monta olla. Huomaa myös löytynyt kuolinvuosi (1985). Myöhemmin olen oppinut tietämään, että yksi legendaarisimpia pulp-agentteja (siis kirjailijoiden agentteja, ei fiktiivistä sankaria!) oli Lurton Blassingame, jonka sukulaisuudesta Wyattiin minulla ei ole kuitenkaan sen kummempaa tietoa. Tässä vielä (epätäydellistä) listaa Blassingamen pulp-novelleista.

Thomas B. Black

Thomas B. Black (1910—?) julkaisi neljä Al Delaneysta kertovaa kirjaa: Four Dead Mice, The Pinball Murders, The 3—13 Murders ja The Whitebird Murders. The 3—13 Murders ilmestyi aluksi Detective Book Magazinessa. Delaney-romaaneissa on sanottu olevan Spillanea ennakoivaa toimintaa, vaikka Delaney ei olekaan Mike Hammerin kaltainen kostaja.
Blackilta on suomennettu yksi novelli, "Kestämätön alibi", jossa poliisietsivä selvittää murhan, vaikka hänen pomonsa pitää kuolemaa itsemurhana. Novelli on valitettavasti kaavamainen ja tylsä.

Novelli:
Kestämätön alibi, Seikkailujen Maailma 12/1954.

Wyatt Blassingame
Wyatt Blassingame (1909—1985) oli yksi tuotteliaimmista pulp-lehtien avustajista. Hän kirjoitti Ace G-Man Stories -lehteen Ghostista, entisestä taikurista, joka oli FBI:n salainen agentti; Ghost sai sittemmin oman lehtensä, joka ilmestyi vuosina 1939—43. Blassingame kirjoitti lisäksi Ace High Detective Magazineen, Detective Talesiin, Dime Mystery Bookiin, Private Detective Stories -lehteen, Public Enemyyn, Spicy Detectiveen ja Spicy Mystery Stories -lehteen, Strange Detective Mysteries -lehteen, jossa seikkaili sirkusesiintyjä Thin Man, Horror Stories -lehteen ja Thrilling Mysteryyn. Black Maskiin Blassingame kirjoitti sarjaa Bishop-nimisestä lehtimiehestä.
Joe Gee -niminen sankari oli erityisen kiinnostava, sillä hän ei pystynyt nukkumaan! Samaa ideaa käytti myöhemmin Lawrence Block parodisissa Evan Tanner -kirjoissaan, joissa Tanner käytti hyväkseen buddhalaisia rentoutumiskeinoja.
Blassingamella on myös yksi rikosromaani, John Smith Hears Death Walking (1944). John Smith on neworleanslainen yksityisetsivä, joka seikkailee myös suomennetussa novellissa "Murha ruumishuoneessa". Smith törmää tässä novellissa rikollisiin, jotka irrottavat kuolleelta mieheltä tämän ruumiinosia hotellihuoneessa. Joku rikollisista valittaa, ettei löydä miehen sormia lattialta! Novelli on tyypillistä, joskin ihan hauskaa pulp-pyöritystä, josta on turha hakea johdonmukaista juonta. Smith on kuitenkin siitä poikkeuksellinen yksityisetsivä, että hän seurustelee vakinaisesti ja menee tässä novellissa jopa naimisiin!
"Kadonneitten ihmisten tiessä" agentti John Allen selvittää eräällä hylätyllä tienpätkällä katoavien ihmisten arvoituksen. Siinä sivussa selviää myös pari muutakin asiaa, ja novellin rakenne hajoaa. "Täpärä pelastus" on parempi, tiivis novelli toimittajasta, jonka kaksi vankikarkuria nappaa pakomatkallaan mukaansa kostaakseen toimittajan tekemät paljastusjutut.
Blassingamelta on suomennettu myös kauhunovelleja. "Kauhujen vuode" kertoo miehestä, joka todisti lapsena äitinsä ja isänsä salaperäisen ja kammottavan kuoleman ja joka joutuu kohtaamaan pelkonsa aikuisiällä. Loppuratkaisu on rasistinen ja lajityypin tuntien myös ennalta arvattavissa. Huomattavasti parempi on "Kirottu rakkaus", jossa taiteilijan rakastaja tekee itsemurhan, mutta nouseekin vielä ruumishuoneella pystyyn vannomaan, että taiteilija tuhoaa kaiken, mitä hän oppii rakastamaan. Novelli on yksinkertainen, mutta tehokas — ehkä juuri yksinkertaisuus tekee tavanomaisista kauhutehoista mieleenpainuvia.
Seikkailujen Maailman numerossa 1/1950 on nimellä W. Blassingame julkaistu novelli "Leikittelyn hinta", jonka henkilöt ovat supisuomalaisia!

Novellit:
Kadonneitten ihmisten tie, Seikkailujen Maailma 9/1949.
Kauhujen vuode, Seikkailujen Maailma 3/1943.
Kirottu rakkaus, Seikkailujen Maailma 12/1951.
Kuolemaa tuottava rakkaus, Isku 49/1936.
Murha ruumishuoneessa, teoksessa Seikkailujen sankareita. Kanervan seikkailunovelleja 1. Kanerva: Lahti 1946.
Nuori todistaja, Viikon Kertojat 2/1958.
Täpärä pelastus, Seikkailujen Maailma 6/1952.