Tähän tekstiin minun pitää hakea lisäyksiä isolta koneelta, jahka pääsen sille. Postitan ne eri viestissä tai sitten teen vain uuden postauksen. Ehkä jo tänään illemmalla. Sen verran pitää nyt korjata, että Dial Pressin julkaisema Huivin ensipainos ei ollut pokkari, vaan kovakantinen. Psyko II sen sijaan oli pokkari, kuten tässä sanonkin. Vieressä oleva kuva on Huivin Avon-pokkaripainos vuodelta 1949; sillä on eri nimi ja se vaikuttaa enemmänkin julkaistu naistenkirjana, mitä se ei suinkaan ole.
Hiukan harmittaa, etten käsitellyt tässä muitakin Blochin suomennettuja romaaneja, hakusana on vähän satunnainen, mutta idea olikin kirjoittaa niistä Blochin kirjoista, jotka olisivat olleen alun perinkin pokkareita.
Robert Bloch
Robert Bloch (1917—1994) on kauhu- ja jännityskirjallisuuden klassikkokirjailijoita, jota Psyko-kirjan varjo seurasi melkein koko uran. Bloch kirjoitti sen vuonna 1959, mutta hän oli siihen mennessä kirjoittanut jo yli 20 vuotta erilaisia jännitysnovelleja ja -romaaneja; Bloch kirjoitti kuolemaansa saakka ja hänen uransa oli tasalaatuinen loppuun asti. Jotkut pitävät toista jatko-osaa Psykoon eli suomentamatonta Psycho Housea (1990) yhtenä hänen parhaista kirjoistaan.
Bloch aloitti uransa 18-vuotiaana julkaisemalla Weird Talesissa novellin "Juhlat luostarissa", joka on suomennettu Markku Sadelehdon toimittamassa Kauhupokkari 1:ssä. Bloch kävi H. P. Lovecraftin kanssa kirjeenvaihtoa vuodesta 1933 alkaen, ja Blochin varhaisissa novelleissa onkin havaittavissa Lovecraftin vaikutusta. Lovecraftin kehittelemää Cthulhu-mytologiaa Bloch on käyttänyt monissa tarinoissaan.
Blochilla on ollut suuri vaikutus kauhukirjallisuuden historiaan: löydettyään oman äänensä 1940—50-luvulla hän vaikutti hyvin paljon mm. EC Comicsin julkaisemiin kauhusarjakuviin sekä Hämärän rajamailla -televisiosarjaan. Tätä kautta Bloch on vaikuttanut mm. Richard Mathesoniin ja Stephen Kingiin, jonka kirjoissa on Blochia muistuttavaa mustaa huumoria.
Blochin ensimmäinen romaani Huivi ilmestyi alun perin 1947 pienen Dial Pressin pehmeäkantisena kirjana. [Huom. ks. yllä korjaus.] Fawcett otti kirjasta toisen painoksen 1966. Bloch muutti lopun tätä painosta varten ja suomennos on tehty sen pohjalta. Huivi kertoo aloittelevasta ja lopulta Hollywoodiin päätyvästä kirjailijasta, jolla on pakkomielle murhata rakastajattariaan punaisella huivilla. Huivin on hänelle antanut hänen opettajansa, joka samalla yritti tappaa itsensä ja nuoren miehen. Huivissa on kirjallisiin piireihin ja Hollywoodiin kohdistuvaa satiiria, misogynismiä (joka on päähenkilön, ei välttämättä Blochin ominaisuus) ja vulgääripsykologiaa. Huivi on kuitenkin huima noir-teos, ja siinä on monia kohtauksia, jotka voisi sellaisenaan siirtää johonkin saman ajan elokuvaan (neonvalot vilkkuvat, kun päähenkilö juo viskiä hotellihuoneessaan) ja irvailua elokuvista, joiden nimissä on sana ’dark’. Jännitysromaanina Huivi on edelleen toimiva eivätkä Blochin tekemät muodistukset haittaa lukemista.
Psyko II, joka ilmestyi alun perin Warnerin julkaisemana pokkarina, on jatko-osamainettaan parempi kirja; Richard Franklinin samanniminen elokuva (1979) ei perustu kirjaan. Norman Bates pakenee mielisairaalasta nunnaksi pukeutuneena, kun taas samaan aikaan Hollywoodissa suunnitellaan elokuvaa Batesin tapauksesta. Parasta kirjassa on epätietoisuus siitä, onko Bates todella elossa. Oli miten oli, Bloch keskittyy kuvaamaan yhteisöä, jonka keskinäiset vihanpidot ja sisäiset väkivaltaisuudet purkautuvat Batesin vaikutuksesta. Hollywood-kuvaus lähentää kirjaa kiinnostavasti Huiviin. Loppu on hivenen tökerö.
Blochilta on suomennettu pokkareina kaksi novellikokoelmaa. Kauhu-7 (1963), joka on jo keräilyharvinaisuus, on epätasainen kokoelma Blochin tarinoita vuosien varrelta. Rikoskirjallisuuden historian kannalta kiinnostavin on "Enok", jossa psykopaatti murhaaja hukuttaa uhriensa ruumiit suohon. Epäselvässä lopetuksessa Bloch antaa ymmärtää, että murhaaja ei sittenkään ole psykopaatti. Toisessa kokoelmassa Kauniita unia — parempia painajaisia (1960) rikoskirjallisuutta sivuaa "Unkarilainen rapsodia", jossa ammattirikollinen himoitsee naapuritalonsa kauniin naisen kultarahoja, joissa tämä kierii alastomana. Tarina päättyy epäonniseen keikkayritykseen. Kiinnostava on myös "Unelmien tehtailijat" (1953), koska siinä näkyvät samat Hollywoodin turhautumat kuin Blochin romaaneissa Huivi ja Psyko II. Kokoelman viimeinen novelli "Majakka" (1953) on ainakin historiallisesti kiinnostava, koska se perustuu Edgar Allan Poen keskenjääneeseen tarinaan. Kauniita unia — parempia painajaisia on alkuperäiskokoelmaa suppeampi — pois on jätetty mm. jo kertaalleen suomennettu "Enok" sekä Hugo-palkinnon voittanut tieteistarina "The Hell Bound Train" (1958). Kirjasta on myös jäänyt pois omistuskirjoitus Fritz Leiberille, Ray Bradburylle ja lännenkirjailija Samuel Peeplesille, jonka kanssa Bloch kirjoitti yhdessä Star Trek -sarjaa.
Blochilta on suomennettu lehdissä jokunen novelli. "Tuhon varjo" (1950) kuuluu Cthulhu-mytologian tarinoihin; novellin päähenkilö on Robert Blake -nimisen kauhukirjailijan ystävä ja novellissa esiintyvän Lovecraftin piirin jäsen. Jäntevän novellin lopetus on yritys siirtää Cthulhu-mytologia atomipommien kaudelle — idea on vähintään kiinnostava. Novellissa on sisäpiirin vitsejä: Robert Blake esiintyi Lovecraftin novellissa "Vainooja pimeydestä", johon Blochin kertoja tässä viittaa. Bloch oli Kauhu-7:ssä suomennetussa novellissaan "Teurastaja tähtien takaa" tappanut Lovecraftia muistuttavan hahmon verisesti erään Cthulhu-jumalan kynsissä.
"Yön kauhuissa" on tehokas paranoidi tunnelma, mutta lopetus on yllätyksetön — tämä on tosin seurausta Blochin tyylistä ja maneereista eikä hänen heikkoudestaan kirjailijana. "Pettävää kauneutta" on ilkeään loppuun päättyvä tarina pikkukaupungin rumasta tytöstä, joka on käynyt kauneusleikkauksessa saadakseen kiikkiin kaupunkiin palaavan komean poikamiehen. "Jää luokseni, Lucy" (1952) kertoo mielisairaalaan pannusta naisesta, jota Lucy-niminen ystävä houkuttelee lähtemään pois. Lopetus on Blochille tyypillisesti pirullinen.
Bloch on kirjoittanut paljon käsikirjoituksia sekä valkokankaalle että televisioon, lähinnä kauhu- ja jännityssarjoja, kuten Star Trek. Psykon menestyksen jälkeen Blochista tuli psykopaattijännärien kysytty kirjoittaja: hänen kynästään ovat lähtöisin sellaiset elokuvat kuin Cabinet of Dr Caligari (1962), joka perustui löyhästi Robert Wienen vuodelta 1919 olevaan klassikkoon, William Castlen Suomessa kielletty Strait-Jacket (1964) ja Yöllistä kauhua (1964) sekä Freddie Francisin ohjaamat The Psychopath (1965) ja The Deadly Bees (1966). Niin ikään Freddie Francisin ohjaama on myös Blochin omien novelleidensa pohjalta käsikirjoittama Torture Garden (1967), joka kuvittaa mm. novellit "Enok" ja "Mies, joka keräsi Poeta".
Romaanit:
Huivi. Suom. Anna Paljakka. Gummerus: Jyväskylä 1969. Alun perin The Scarf. Dial Press 1947, uudistettu painos Fawcett 1966. Suomennos tehty vuoden 1966 painoksesta.
Psyko II. Suom. Tauno Peltola. Gummerus: Jyväskylä 1984. Alun perin Psycho II. Warner 1982.
Novellikokoelmat:
Kauhu-7. E. O. Savolaisen kirjapaino: Helsinki 1964. Alun perin Horror-7. Belmont 1963. Sisältää novellit Enok, Richard Claytonin kummallinen lento, Kuolleista paluu, Mandariinin kanarianlinnut, Tien aukaisija, Sebekin salaisuus ja Teurastaja tähtien takaa.
Kauniita unia — parempia painajaisia. Science fiction -sarja 4. Nykylehdet: Helsinki 1980. Alun perin Pleasant Dreams — Nightmares. Arkham House 1960. Sisältää novellit: Karamelleja kullanmurulle, Unelmien tehtailijat, Taikurin oppipoika, Suutelen varjoasi, Avulias henki, Silmälasit, Unkarilainen rapsodia ja Majakka.
Novellit:
Ennustava vaaka, Lukemista Kaikille 11/1958.
Jää luokseni, Lucy, RikosPalat 2/1988. Alun perin Lucy Comes to Stay, Weird Tales, tammikuu 1952.
Läksiäisjuhlat, Apu 28/1977.
Mielikuvitusmurha, Alfred Hitchcockin valitut jännärit 2/1980.
Mies, joka oli Napoleon, Ellery Queenin jännityslukemisto 1/1962.
Mies, jolla oli harrastus teoksessa Olipa kerran murha... Kurki 38. Suom. Väinö J. Tervaskari. Tammi: Helsinki 1966. Julkaistu myös nimellä Mies, jolla oli harraste, Alfred Hitchcockin jännityskertomuksia 4. Viihdeviikarit: Hyvinkää 1982. Julkaistu myös teoksessa Murha on sydämen asia. Suom. Kari Lindgren. Viihdeviikarit: Hyvinkää 1989.
Pettävää kauneutta, RikosPalat 2/1987.
Teräksen vanki, Seura 49/1947.
Tuhon varjo, Jännityslukemisto — Seikkailukertomuksia 49/1958. Alun perin The Shadow from the Steeple, Weird Tales, syyskuu 1950.
Yön kauhuja, RikosPalat 1/1987.
Robert Bloch
Robert Bloch (1917—1994) on kauhu- ja jännityskirjallisuuden klassikkokirjailijoita, jota Psyko-kirjan varjo seurasi melkein koko uran. Bloch kirjoitti sen vuonna 1959, mutta hän oli siihen mennessä kirjoittanut jo yli 20 vuotta erilaisia jännitysnovelleja ja -romaaneja; Bloch kirjoitti kuolemaansa saakka ja hänen uransa oli tasalaatuinen loppuun asti. Jotkut pitävät toista jatko-osaa Psykoon eli suomentamatonta Psycho Housea (1990) yhtenä hänen parhaista kirjoistaan.
Bloch aloitti uransa 18-vuotiaana julkaisemalla Weird Talesissa novellin "Juhlat luostarissa", joka on suomennettu Markku Sadelehdon toimittamassa Kauhupokkari 1:ssä. Bloch kävi H. P. Lovecraftin kanssa kirjeenvaihtoa vuodesta 1933 alkaen, ja Blochin varhaisissa novelleissa onkin havaittavissa Lovecraftin vaikutusta. Lovecraftin kehittelemää Cthulhu-mytologiaa Bloch on käyttänyt monissa tarinoissaan.
Blochilla on ollut suuri vaikutus kauhukirjallisuuden historiaan: löydettyään oman äänensä 1940—50-luvulla hän vaikutti hyvin paljon mm. EC Comicsin julkaisemiin kauhusarjakuviin sekä Hämärän rajamailla -televisiosarjaan. Tätä kautta Bloch on vaikuttanut mm. Richard Mathesoniin ja Stephen Kingiin, jonka kirjoissa on Blochia muistuttavaa mustaa huumoria.
Blochin ensimmäinen romaani Huivi ilmestyi alun perin 1947 pienen Dial Pressin pehmeäkantisena kirjana. [Huom. ks. yllä korjaus.] Fawcett otti kirjasta toisen painoksen 1966. Bloch muutti lopun tätä painosta varten ja suomennos on tehty sen pohjalta. Huivi kertoo aloittelevasta ja lopulta Hollywoodiin päätyvästä kirjailijasta, jolla on pakkomielle murhata rakastajattariaan punaisella huivilla. Huivin on hänelle antanut hänen opettajansa, joka samalla yritti tappaa itsensä ja nuoren miehen. Huivissa on kirjallisiin piireihin ja Hollywoodiin kohdistuvaa satiiria, misogynismiä (joka on päähenkilön, ei välttämättä Blochin ominaisuus) ja vulgääripsykologiaa. Huivi on kuitenkin huima noir-teos, ja siinä on monia kohtauksia, jotka voisi sellaisenaan siirtää johonkin saman ajan elokuvaan (neonvalot vilkkuvat, kun päähenkilö juo viskiä hotellihuoneessaan) ja irvailua elokuvista, joiden nimissä on sana ’dark’. Jännitysromaanina Huivi on edelleen toimiva eivätkä Blochin tekemät muodistukset haittaa lukemista.
Psyko II, joka ilmestyi alun perin Warnerin julkaisemana pokkarina, on jatko-osamainettaan parempi kirja; Richard Franklinin samanniminen elokuva (1979) ei perustu kirjaan. Norman Bates pakenee mielisairaalasta nunnaksi pukeutuneena, kun taas samaan aikaan Hollywoodissa suunnitellaan elokuvaa Batesin tapauksesta. Parasta kirjassa on epätietoisuus siitä, onko Bates todella elossa. Oli miten oli, Bloch keskittyy kuvaamaan yhteisöä, jonka keskinäiset vihanpidot ja sisäiset väkivaltaisuudet purkautuvat Batesin vaikutuksesta. Hollywood-kuvaus lähentää kirjaa kiinnostavasti Huiviin. Loppu on hivenen tökerö.
Blochilta on suomennettu pokkareina kaksi novellikokoelmaa. Kauhu-7 (1963), joka on jo keräilyharvinaisuus, on epätasainen kokoelma Blochin tarinoita vuosien varrelta. Rikoskirjallisuuden historian kannalta kiinnostavin on "Enok", jossa psykopaatti murhaaja hukuttaa uhriensa ruumiit suohon. Epäselvässä lopetuksessa Bloch antaa ymmärtää, että murhaaja ei sittenkään ole psykopaatti. Toisessa kokoelmassa Kauniita unia — parempia painajaisia (1960) rikoskirjallisuutta sivuaa "Unkarilainen rapsodia", jossa ammattirikollinen himoitsee naapuritalonsa kauniin naisen kultarahoja, joissa tämä kierii alastomana. Tarina päättyy epäonniseen keikkayritykseen. Kiinnostava on myös "Unelmien tehtailijat" (1953), koska siinä näkyvät samat Hollywoodin turhautumat kuin Blochin romaaneissa Huivi ja Psyko II. Kokoelman viimeinen novelli "Majakka" (1953) on ainakin historiallisesti kiinnostava, koska se perustuu Edgar Allan Poen keskenjääneeseen tarinaan. Kauniita unia — parempia painajaisia on alkuperäiskokoelmaa suppeampi — pois on jätetty mm. jo kertaalleen suomennettu "Enok" sekä Hugo-palkinnon voittanut tieteistarina "The Hell Bound Train" (1958). Kirjasta on myös jäänyt pois omistuskirjoitus Fritz Leiberille, Ray Bradburylle ja lännenkirjailija Samuel Peeplesille, jonka kanssa Bloch kirjoitti yhdessä Star Trek -sarjaa.
Blochilta on suomennettu lehdissä jokunen novelli. "Tuhon varjo" (1950) kuuluu Cthulhu-mytologian tarinoihin; novellin päähenkilö on Robert Blake -nimisen kauhukirjailijan ystävä ja novellissa esiintyvän Lovecraftin piirin jäsen. Jäntevän novellin lopetus on yritys siirtää Cthulhu-mytologia atomipommien kaudelle — idea on vähintään kiinnostava. Novellissa on sisäpiirin vitsejä: Robert Blake esiintyi Lovecraftin novellissa "Vainooja pimeydestä", johon Blochin kertoja tässä viittaa. Bloch oli Kauhu-7:ssä suomennetussa novellissaan "Teurastaja tähtien takaa" tappanut Lovecraftia muistuttavan hahmon verisesti erään Cthulhu-jumalan kynsissä.
"Yön kauhuissa" on tehokas paranoidi tunnelma, mutta lopetus on yllätyksetön — tämä on tosin seurausta Blochin tyylistä ja maneereista eikä hänen heikkoudestaan kirjailijana. "Pettävää kauneutta" on ilkeään loppuun päättyvä tarina pikkukaupungin rumasta tytöstä, joka on käynyt kauneusleikkauksessa saadakseen kiikkiin kaupunkiin palaavan komean poikamiehen. "Jää luokseni, Lucy" (1952) kertoo mielisairaalaan pannusta naisesta, jota Lucy-niminen ystävä houkuttelee lähtemään pois. Lopetus on Blochille tyypillisesti pirullinen.
Bloch on kirjoittanut paljon käsikirjoituksia sekä valkokankaalle että televisioon, lähinnä kauhu- ja jännityssarjoja, kuten Star Trek. Psykon menestyksen jälkeen Blochista tuli psykopaattijännärien kysytty kirjoittaja: hänen kynästään ovat lähtöisin sellaiset elokuvat kuin Cabinet of Dr Caligari (1962), joka perustui löyhästi Robert Wienen vuodelta 1919 olevaan klassikkoon, William Castlen Suomessa kielletty Strait-Jacket (1964) ja Yöllistä kauhua (1964) sekä Freddie Francisin ohjaamat The Psychopath (1965) ja The Deadly Bees (1966). Niin ikään Freddie Francisin ohjaama on myös Blochin omien novelleidensa pohjalta käsikirjoittama Torture Garden (1967), joka kuvittaa mm. novellit "Enok" ja "Mies, joka keräsi Poeta".
Romaanit:
Huivi. Suom. Anna Paljakka. Gummerus: Jyväskylä 1969. Alun perin The Scarf. Dial Press 1947, uudistettu painos Fawcett 1966. Suomennos tehty vuoden 1966 painoksesta.
Psyko II. Suom. Tauno Peltola. Gummerus: Jyväskylä 1984. Alun perin Psycho II. Warner 1982.
Novellikokoelmat:
Kauhu-7. E. O. Savolaisen kirjapaino: Helsinki 1964. Alun perin Horror-7. Belmont 1963. Sisältää novellit Enok, Richard Claytonin kummallinen lento, Kuolleista paluu, Mandariinin kanarianlinnut, Tien aukaisija, Sebekin salaisuus ja Teurastaja tähtien takaa.
Kauniita unia — parempia painajaisia. Science fiction -sarja 4. Nykylehdet: Helsinki 1980. Alun perin Pleasant Dreams — Nightmares. Arkham House 1960. Sisältää novellit: Karamelleja kullanmurulle, Unelmien tehtailijat, Taikurin oppipoika, Suutelen varjoasi, Avulias henki, Silmälasit, Unkarilainen rapsodia ja Majakka.
Novellit:
Ennustava vaaka, Lukemista Kaikille 11/1958.
Jää luokseni, Lucy, RikosPalat 2/1988. Alun perin Lucy Comes to Stay, Weird Tales, tammikuu 1952.
Läksiäisjuhlat, Apu 28/1977.
Mielikuvitusmurha, Alfred Hitchcockin valitut jännärit 2/1980.
Mies, joka oli Napoleon, Ellery Queenin jännityslukemisto 1/1962.
Mies, jolla oli harrastus teoksessa Olipa kerran murha... Kurki 38. Suom. Väinö J. Tervaskari. Tammi: Helsinki 1966. Julkaistu myös nimellä Mies, jolla oli harraste, Alfred Hitchcockin jännityskertomuksia 4. Viihdeviikarit: Hyvinkää 1982. Julkaistu myös teoksessa Murha on sydämen asia. Suom. Kari Lindgren. Viihdeviikarit: Hyvinkää 1989.
Pettävää kauneutta, RikosPalat 2/1987.
Teräksen vanki, Seura 49/1947.
Tuhon varjo, Jännityslukemisto — Seikkailukertomuksia 49/1958. Alun perin The Shadow from the Steeple, Weird Tales, syyskuu 1950.
Yön kauhuja, RikosPalat 1/1987.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti