Arthur Burks on sen verran legendaarinen, että hänestä löytyy netistä matskua hyvin: tässä, tässä ja tässä. Pulp-kautensa jälkeen hän kirjoitti itseterapeuttista hömppää. Hän myös keksi ns. telescreenin.
Yhdysvaltain armeijan kantaupseerilla Arthur J. Burksilla (1898—1974) on hallussaan kirjoittamisen epävirallinen maailmanennätys: hän kirjoitti aktiiviuransa aikana jokaisen viikon jokaisena päivänä vähintään 18 000 sanaa eli noin sata liuskaa tekstiä. Burksin sanotaan olleen niin nopea kirjoittaja, että hän pystyi aloittamaan tarinan kirjoittamisen vaikka keskellä juhlia. Lisäksi hänen sanotaan kirjoittaneen usein heti edellisen tarinan lopetuksen perään uuden aloituksen.
Rikosromaaneja Burks ei kirjoittanut, mutta novelleja — rikos, lännentarina, kauhu — hän tehtaili. Hänen vakituisia julkaisijoitaan olivat mm. All Detective Magazine, Clues, jossa esiintyivät sokeutunut entinen nyrkkeilijä Eddie Kelly ja Chinatowniin sijoitettu poliisi Dorus Noel, Crack Detective, Horror Stories ja Thrilling Mystery. Burksilla on myös science fiction -romaaneja — tunnetuin lienee The Great Mirror (1942, kirjana 1952), jossa buddhalaiset munkit ja marsilaiset ottavat mittaa toisistaan. [Kirja julkaistiin Englannissa, Gerald Swanin julkaisemana halpana pokkarina. - jn]
Burksilta on suomennettu muutama novelli. Osa on kauhua, osa rikostarinoita. "Kauhujen tuoli" on tehokas ja jopa visionäärinen kertomus Arthur J. Burks -nimisestä kirjailijasta, joka tutustuu sähkötuoliteloituksiin. Omalla nimellä esiintyminen tuo novelliin oudon etäännyttävän vaikutelman. Novellissa on Amos Sewellin alkuperäiskuvitus.
Hiukan samanlainen tarina on "Kutsu ruumishuoneelle", jossa kirjailija — tällä kertaa nimeltään Whitney — pääsee tutustumaan ruumishuoneeseen. Ruumishuoneen työntekijä puhuu sekavia arvoituksellisista "munista" ja "mustista muurahaisista", mikä sinänsä riittäisi tekemään kenestä tahansa epäluuloisen, mutta sitten mies kertoo, että hänen oma tyttärensä tuotiin eräänä päivänä ruumishuoneelle. Kirjailija alkaa murtua.
"Mustan kivitaulun arvoitus" kertoo maalaislääkäristä, joka löytää seitsemän miljoonaa vuotta vanhoja dinosauruksen munia sekä yhtä vanhan miehen fossiilin. Fossiili näyttää kasvavan itsestään. Kauhukertomuksena alkava tarina saa lopussa luonnollisen selityksen. Pienimuotoinen "Kirkko viidakossa" kertoo Amazonin viidakkoihin sukeltavasta retkikunnasta ja sen muista eksyvästä jäsenestä, joka näkee yöllä omituisia näkyjä. Tunnelmallisessa novellissa on ilmeisesti Weird Talesin groteskin vakiokuvittajan Lee Brown Coyen kuvitus. "Musta kuolema" on maanviljelysaiheista kauhua ja muistuttaa hyvin monia Salaiset kansiot -televisiosarjassa sittemmin nähtyjä tapauksia: pellon alta nousee elävää kudosta syövää noennäköistä ainetta. Tiiviisti kerrottu novelli on parhaita suomennettuja Burksin tarinoita.
Näitä selvemmin rikosaihetta edustaa "Lapsenryöstäjien kintereillä", jossa Dale Cleve -niminen poliisi on vannonut löytävänsä vaimonsa tappajat ja tyttärensä kidnappaajat. Cleve on tunteeton ja peloton jättiläinen, joka selvittää kidnappaukset ilman FBI:n apua ja turvautumatta tavallisiin kommervenkkeihin. Cleven kosto on hirmuinen: hän suorastaan nauttii syytäessään luoteja kidnappaajiin. Novelli on äärimmäisen kovaksikeitetty ja sellaisena erittäin sujuva, mutta lopussa sentimentaalisuus saa voiton. Cleve on jonkinlainen esikuva Harry Callahanille ja muille suoraselkäisille poliiseille, jotka vähät välittävät auktoriteeteista.
Lyhyt "Vakuutushuijarit" kertoo poliisista, joka selvittää novellin nimen mukaisesti vakuutushuijauksia. Lopussa on jälleen kerran ironinen yllätys, mutta novelli loppuu liian lyhyeen. "Vapisevassa sankarissa" passipoliisi selvittää rikoksen, vaikka häntä pelottaakin koko ajan.
Rikosromaaneja Burks ei kirjoittanut, mutta novelleja — rikos, lännentarina, kauhu — hän tehtaili. Hänen vakituisia julkaisijoitaan olivat mm. All Detective Magazine, Clues, jossa esiintyivät sokeutunut entinen nyrkkeilijä Eddie Kelly ja Chinatowniin sijoitettu poliisi Dorus Noel, Crack Detective, Horror Stories ja Thrilling Mystery. Burksilla on myös science fiction -romaaneja — tunnetuin lienee The Great Mirror (1942, kirjana 1952), jossa buddhalaiset munkit ja marsilaiset ottavat mittaa toisistaan. [Kirja julkaistiin Englannissa, Gerald Swanin julkaisemana halpana pokkarina. - jn]
Burksilta on suomennettu muutama novelli. Osa on kauhua, osa rikostarinoita. "Kauhujen tuoli" on tehokas ja jopa visionäärinen kertomus Arthur J. Burks -nimisestä kirjailijasta, joka tutustuu sähkötuoliteloituksiin. Omalla nimellä esiintyminen tuo novelliin oudon etäännyttävän vaikutelman. Novellissa on Amos Sewellin alkuperäiskuvitus.
Hiukan samanlainen tarina on "Kutsu ruumishuoneelle", jossa kirjailija — tällä kertaa nimeltään Whitney — pääsee tutustumaan ruumishuoneeseen. Ruumishuoneen työntekijä puhuu sekavia arvoituksellisista "munista" ja "mustista muurahaisista", mikä sinänsä riittäisi tekemään kenestä tahansa epäluuloisen, mutta sitten mies kertoo, että hänen oma tyttärensä tuotiin eräänä päivänä ruumishuoneelle. Kirjailija alkaa murtua.
"Mustan kivitaulun arvoitus" kertoo maalaislääkäristä, joka löytää seitsemän miljoonaa vuotta vanhoja dinosauruksen munia sekä yhtä vanhan miehen fossiilin. Fossiili näyttää kasvavan itsestään. Kauhukertomuksena alkava tarina saa lopussa luonnollisen selityksen. Pienimuotoinen "Kirkko viidakossa" kertoo Amazonin viidakkoihin sukeltavasta retkikunnasta ja sen muista eksyvästä jäsenestä, joka näkee yöllä omituisia näkyjä. Tunnelmallisessa novellissa on ilmeisesti Weird Talesin groteskin vakiokuvittajan Lee Brown Coyen kuvitus. "Musta kuolema" on maanviljelysaiheista kauhua ja muistuttaa hyvin monia Salaiset kansiot -televisiosarjassa sittemmin nähtyjä tapauksia: pellon alta nousee elävää kudosta syövää noennäköistä ainetta. Tiiviisti kerrottu novelli on parhaita suomennettuja Burksin tarinoita.
Näitä selvemmin rikosaihetta edustaa "Lapsenryöstäjien kintereillä", jossa Dale Cleve -niminen poliisi on vannonut löytävänsä vaimonsa tappajat ja tyttärensä kidnappaajat. Cleve on tunteeton ja peloton jättiläinen, joka selvittää kidnappaukset ilman FBI:n apua ja turvautumatta tavallisiin kommervenkkeihin. Cleven kosto on hirmuinen: hän suorastaan nauttii syytäessään luoteja kidnappaajiin. Novelli on äärimmäisen kovaksikeitetty ja sellaisena erittäin sujuva, mutta lopussa sentimentaalisuus saa voiton. Cleve on jonkinlainen esikuva Harry Callahanille ja muille suoraselkäisille poliiseille, jotka vähät välittävät auktoriteeteista.
Lyhyt "Vakuutushuijarit" kertoo poliisista, joka selvittää novellin nimen mukaisesti vakuutushuijauksia. Lopussa on jälleen kerran ironinen yllätys, mutta novelli loppuu liian lyhyeen. "Vapisevassa sankarissa" passipoliisi selvittää rikoksen, vaikka häntä pelottaakin koko ajan.
Rikosnovellit:
Kauhujen tuoli, Seikkailujen Maailma 2/1938.
Kutsu ruumishuoneeseen, Seikkailujen Maailma 3/1951.
Lapsenryöstäjän kintereillä, Seikkailujen Maailma 3/1953.
Vakuutushuijarit, Seikkailujen Maailma 5/1951. Julkaistu nimellä A. Y. Burks.
Vapiseva sankari, Apu 23/1951. Julkaistu nimellä Arthur J. Burke.
Kauhunovellit:
Kirkko viidakossa, Jännityslukemisto — Seikkailukertomuksia 12/1960. Alun perin Church in the Jungles, Weird Tales, syyskuu 1951. Ilmeisesti Lee Brown Coyen kuvitus.
Musta kuolema, Jännityslukemisto — Seikkailukertomuksia 11/1958.
Mustan kivitaulun arvoitus, Seikkailujen Maailma 3/1950.
Kirkko viidakossa, Jännityslukemisto — Seikkailukertomuksia 12/1960. Alun perin Church in the Jungles, Weird Tales, syyskuu 1951. Ilmeisesti Lee Brown Coyen kuvitus.
Musta kuolema, Jännityslukemisto — Seikkailukertomuksia 11/1958.
Mustan kivitaulun arvoitus, Seikkailujen Maailma 3/1950.