keskiviikkona, tammikuuta 21, 2009

David Dodge


Huomaa taas löytynyt kuolinvuosi. Hard Case Crime julkaisi muutama vuosi sitten Dodgelta teoksen Plunder of the Sun (1949), josta tuli myös hauska Glenn Ford -elokuva, sekä aiemmin julkaisemattoman romaanin The Last Match; se tuli 2006. Ilmeisesti kirjailijan perikunta pitää erittäin hyvännäköistä nettisivua täällä.

David Dodge (1910—1974) aloitti kirjailijanuransa vuonna 1941 teoksella Death and Taxes, joka on suomennettu nimellä Toisen kuolema. Jo siinä esiintyi hänen vakiohahmonsa, asianajaja Whit Whitney. Kirja edustaa kovaksikeitettyä rikoskomediaa, jossa huulenheiton ja tappelun välissä kitataan martineja ja muita cocktaileja kiivaaseen tahtiin. Dodgen tunnetuin teos on kuitenkin oudosti suomentamatta jäänyt To Catch a Thief (1952), josta Alfred Hitchcock teki elokuvan Varkaitten paratiisi (1955). Kirja on monilta osiltaan sympaattinen seikkailutarina. Dodge julkaisi Whitney-kirjoja koko 1940-luvun, kunnes alkoi 1948 julkaista kirjoja kovaksikeitetystä meksikolaisesta etsivästä Al Colbysta. Vuonna 1947 Dodge julkaisi ensimmäisen matkakirjansa — niitä hän teki sittemmin monia ja ne sijoittuvat usein Etelä-Amerikkaan.
Dodgen Whitney-kirjoja on suomennettu kolme. Suomentamatta kaikkiaan neljästä kirjasta on vuoden 1942 Shear the Black Sheep. Whitney-kirjat ovat hyviä komediallisen lajin edustajia. Niissä ei ole samanlaista tylsähköä itseparodista otetta kuin esimerkiksi Henry Kanella eikä huulenheitto ole niissä pääosassa. Lisäksi Dodge kehittelee juonensa hyvin. Toisen kuolemassa Whitney selvittelee liikekumppaninsa kuolemaa — tämä on tapettu juuri, kun hänen ja Whitneyn liike on ollut pääsemässä isoihin rahoihin käsiksi eräässä verohuijaus- ja takaisinperintäjutussa. Toisinaan liian puheliaassa kirjassa on omat oivat hetkensä, joista hohdokkaimpia ovat Whitneyn ja tätä suojelevan Larson-nimisen poliisin ryyppäysretki ja sen jälkeinen aamu sekä erään epäillyn väkivaltainen kuulustelu poliisiasemalla.
Öisen vieraan (1944) alussa Whitney menee keskellä yötä Renossa naimisiin edellisessä kirjassa kuolleen kumppaninsa nuoren lesken kanssa, mutta joutuu heti vaikeuksiin. Tutun rauhantuomarin luona majaileekin epäilyttävää hämäräporukkaa ja samalla Whitney huomaa kaupungissa tuttujaan, jotka välttelevät häntä. Kirja on vauhdikas ja menevä vakoilutarina, jossa vihollisina ovat natsi-Saksa ja Japani.
Teoksessa Hämärää puuhaa (1946) Whit Whitney suuttuu pahan kerran, kun marihuanakauppojen yhteydessä mainittu Barney Steele haluaa hänen laativan veroilmoituksensa. Steele sanoo suoraan, että hän aikoo huijata. Kun Whitney kieltäytyy viskilaatikon (”Olisin lähettänyt sen takaisin, mutta en löytänyt osoitetta”, Whit sanoo ja jatkaa: ”Pelkään, että suurin osa on juotu”) ja muiden lahjusten jälkeen, Steele laittaa pari gangsteria asialle. Whitney aloittaa ajojahdin ja tekee selvää Steelen liikeasioista. Kirjassa on jälleen kerran rento meno, alkoholia juodaan runsain mitoin ja leukaillaan tiheään.

Romaanit:
Hämärää puuhaa. Manhattan 35. Suom. U. Maajärvi. Vaasa: Vaasa 1966. Alun perin It Ain’t Hay. Simon and Schuster 1946.
Toisen kuolema. Manhattan 28. Suom. U. Maajärvi. Vaasa: Vaasa 1966. Alun perin Death and Taxes. Macmillan 1941.
Öinen vieras. Manhattan 31. Suom. U. Maajärvi. Vaasa: Vaasa 1966. Alun perin Bullets for the Bridegroom. Macmillan 1944.

Ei kommentteja: