Tämä kirjahan on ilmestynyt (tai ainakin ilmestyy kohtapuoliin) uudella kannella Hard Case Crimelta. Luulen, että suomalainen käännös on lyhennetty tai ainakin huono ja että kirja on parempi kuin annan tässä ymmärtää. En jaksa nyt kaivaa esiin Hard Case Crimen sivuilta kirjan kantta, joka on varmasti upea.
George Axelrod
George Axelrod (s. 1922) on tunnettu näytelmäkirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja, joka on tehnyt myös muutaman romaanin. Hänen läpimurtonsa oli vuoden 1955 Kesäleski, sekä näytelmä että siitä tehty Billy Wilderin ohjaama elokuva. Axelrodin elokuvakäsikirjoituksista tunnetuimpia ovat Bussipysäkki (1956), Houkuttelevat huulet (1957), Aamiainen Tiffanylla (1961) ja Mantshurian kandidaatti (1962). 1960-luvulla Axelrod kokeili myös ohjaajana, tuloksena hillitön yliopistosatiiri Oppi kaataa ojaan (1966) ja epäonnistuneeksi sanottu Aviovaimon käsikirja (1968).
Uransa varhaisvaiheissa 1952 Axelrod julkaisi Fawcett Gold Medal -kirjana teoksen Blackmailer, joka on suomennettu nimellä Murhaava käsikirjoitus. Kirja on jossain määrin satiirinen kustannusmaailmaan sijoittuva jännäri, jossa käydään tappavaa kauppaa kuolleen hemingwaylaisen kirjailijan viimeiseksi jääneestä käsikirjoituksesta. Juoni on melko sekava, mutta kohtuullisesti Axelrod myös selviää sen karikoista. Mitään omaperäistä kirjassa ei ole, vaan se on ajalleen hyvin tyypillinen huijaus- ja intohimojännäri.
Kirjan kiinnostavimmassa kohdassa päähenkilö menee elokuviin sekä poliiseja paetakseen että nähdäkseen entisen rakastettunsa — joka on yksi pääepäillyistä — valkokankaalla. Mies katselee elokuvaa nimeltä ”Kaupungin houkutukset”, joka on selvästi 1940-luvun lopulle tyypillinen B-elokuva: ”’Kaupungin houkutukset’ lienee elokuvattu parissa-kolmessa viikossa. Kohtaukset vaikuttivat huonosti harjoitelluilta. Elokuvanikkarin tarkoituksena oli varmaankin ollut tehdä filmi mahdollisimman nopeasti ja halvalla ansaitakseen siitä mahdollisimman paljon rahaa. Niin kutsuttu juoni oli mahdoton. Ja repliikit surkeita. Mutta kokonaisuutensa se ei kuitenkaan ollut aivan toivoton”, päähenkilö toteaa ja jatkaa: ”Ajoittain kehnoista valonheittimistäkin huolimatta — joista [kuvaajaa] tuskin voidaan syyttää — hän [naispäähenkilö] vaikutti ihmeellisen elinvoimaiselta ja fyysillisesti houkuttelevalta. Olisi voinut luulla heidän tosissaan taistelleen elämästään tuossa hyljätyssä vajassa.” Tämä kuulostaa sellaiselta kritiikiltä, jota ranskalaiset ja Yhdysvalloissa Manny Farber harjoittivat 1950-luvulla — mutta ilmeisesti kuitenkin vasta vuoden 1952 jälkeen, jolloin Axelrod oli kirjansa julkaissut! Ehkäpä Axelrodia voi siis pitää ensimmäisenä, joka on huomannut horjuvien B-elokuvien hyvät puolet.
Romaani:
Murhaava käsikirjoitus. Pantteri 1. Pocket-Kirja: Loimaa 1955. Alun perin Blackmailer. Fawcett 1952.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti