Alan Caillou

Alan Caillou eli Alan Lyle-Smythe kuoli vuoden 2006 lokakuussa, melkein tarkalleen noin vuosi sitten. Tässä monipuolisen ja seikkailullisen Cailloun imdb-sivu ja tässä bibliografia, joka on melko varmasti puutteellinen. Tässä vielä Varietyssa ollut nekrologi.

Alan Cailloun eli Alan Lyle-Smythen (s. 1914) elämä on ollut hyvin vaiherikasta. Hän aloitti Englannissa näyttelijänä 1920-luvun lopussa, mutta liittyi Palestiinan poliisivoimiin 1930-luvulla. Toisen maailmansodan alkaessa hän liittyi Englannin armeijaan ja toimi sen tiedustelupalvelun alaisuudessa Libyassa, Tunisiassa ja Jugoslaviassa, jossa hän organisoi toimintaa partisaanien kanssa. Sodan jälkeen Lyle-Smythe toimi poliisipäällikkönä Etiopiassa ja aluelääkärinä Somaliassa. Lyle-Smythe myös perusti Afrikassa ollessaan teatteriseurueen. 1950-luvulla hän siirtyi Kanadaan, jossa hän työskenteli televisiolle, ja vuosikymmenen lopulla hän siirtyi Hollywoodiin, jossa hän sekä teki käsikirjoituksia että näytteli elokuvissa ja televisiossa.
Samoihin aikoihin Lyle-Smythe alkoi kirjoittaa kirjoja nimellä Alan Caillou. Kirjailijanimi oli yksi Lyle-Smythen sodanaikaisista salanimistä. Caillou julkaisi pari kirjaa jo 1950-luvulla, näistä ensimmäiset vielä Englannissa asuessaan. Mike Benasquel oli Cailloun ensimmäisten kirjojen sankari, joka erosi hänen myöhemmistä sankareistaan siinä, ettei hän vapaaehtoi-sesti etsinyt vaaroja ja ongelmia. Cailloun muista vakiohahmoista tunnetuin on eversti Paul Tobin, joka esiintyi seitsemässä kirjassa. Cabot Cain -niminen freelance-vakooja esiintyi viidessä kirjassa, joista ensimmäinen ilmestyi 1969.
Cailloulta on suomennettu muutama kirja. Kiinnostavimpia niistä ovat Cabot Cain -kirjat. Teoksessa Vaikene tai kuole (1969) Cain joutuu Macaossa tappoyrityksen kohteeksi, kun hän on menossa tapaamaan suurta hyväntekijäliikemiestä Markle Hydea, joka haluaa Cainin löytävän kadonneen tyttärensä. Tästä on tullut narkomaani. Kirjassa on jatkuvasti toimintaa, mutta yllättävän vähän sadismia tai väkivaltaan liittyvää erotiikkaa. Kirjassa on vanhanaikaisen seikkailun viehätystä, ja Cabot Cain on yllättävän sympaattinen päähenkilö, sivistynyt, laajasti asioita tunteva mies eikä monien muiden samanlaisten kirjojen tapaan tunteeton seksi- ja tappokone.
Tobin, pienen palkkasoturiarmeijan ylläpitäjä, esiintyy kirjassa Yllätys erämaassa (1971), jonka idea on mainio ja jopa hivenen surrealistinen: arabit raahaavat sukellusvenettä pitkin Syyrian aavikkoja suuntanaan Kuollut meri. Kirja on enemmänkin vanhanaikainen seikkailuromaani kuin vakoilukirja ja välillä se muistuttaakin enemmän Karl Mayta kuin Ian Flemingia. Öljysheikkien juonitteluja kuvaavissa kohtauksissa eksotiikka korostuu. Caillou kuvaa pätevän tuntuisesti Lähi-itää ja sen historiaa, tapoja ja ihmisiä eikä useinkaan syyllisty tympeään rasismiin. Juonen kuljetus ei kuitenkaan ole kirjan parasta antia, vaan Caillou hyppelehtii episodista toiseen. Kovin jännittäväksi kirjaa ei voi sanoa.
Caillou esiintyi 1950-luvun lopulta alkaen pienissä elokuvarooleissa. Hänen ensimmäinen elokuvansa oli Jules Verne -filmatisointi Matka maan keskipisteeseen (1959). Caillou esiintyi myös toisessa Verne-elokuvassa Viisi viikkoa ilmalaivassa (1962) ja koko perheen elokuvassa Clarence, the Cross-Eyed Lion (1965), jonka hän oli myös kirjoittanut. Andrew McLaglenin seikkailuelokuvissa Tulikenttien miehet (1969) ja Rancho River (1966) Cailloulla oli pienet roolit; edellisessä hän näytteli John Waynen, jälkimmäisessä James Stewartin kanssa. Cailloulla on rooli myös Woody Allenin elokuvassa Kaikki mitä olet aina halunnut tietää seksistä mutta et ole kehdannut kysyä (1972) ja Disney-elokuvassa Riemukupla Monte Carlossa (1977). 1980-luvulla Caillou esiintyi Albert Pyunin miekka ja magia -elokuvassa Julma miekka; hänen viimeinen elokuvansa on vuoden 1984 tulevaisuuden kuvaus Ice Pirates.
Caillou kirjoitti itse elokuvat Hämähäkkien hyökkäys (1977, ohjaus John Bud Cardos), Agenttien sota (1975, ohjaus Laszlo Benedek), Village of the Giants (1965, ohjaus Bert I. Gordon) ja Vietnam- ja moottoripyöräelokuvia yhdistävän Häviäjät (1970; elokuva nähtiin Suomessa vasta 1986), jossa hän myös esiintyi. Phil Karlsonin toimintaelokuva Malaijan tiikeri (1963) perustuu Cailloun kirjaan. [Ks. kuva.] Twentieth Century Crime and Mystery Writers väittää, että Caillou on ohjannut lisäksi elokuvat The Star of India ja The Good Life, jotka ovat ilmeisesti dokumentteja.
Caillou esiintyi myös televisiossa, jossa hänen tärkein roolinsa oli varmaankin Quark-nimisen sarjan The Head. Sarjassa Richard Benjamin esitti ulkoavaruuden roskakuskia, ja sen on sanottu olevan satiiri muista science fiction -elokuvista. Caillou näytteli myös Suomessakin nähdyssä kilpa-autosarjassa Viimeinen kierros. Caillou teki myös käsikirjoituksia sellaisiin tv-sarjoihin kuin Kuuden miljoonan dollarin mies ja The Man from U.N.C.L.E.

Romaanit:

Kohti kuolemaa. Manhattan 89. Suom. U. Maajärvi. Vaasa: Vaasa 1971. Alun perin Assault on Kolchak. Avon 1969. (Cabot Cain)
Kuolettava erehdys. Manhattan 93. Suom. J. V. Ilkka. Vaasa: Vaasa 1972. Alun perin Assault on Loveless. Avon 1969. (Cabot Cain)
Vaikene tai kuole. Manhattan 86. Suom. U. Maajärvi. Vaasa: Vaasa 1971. Alun perin Assault on Ming. Avon 1970. (Cabot Cain)
Yllätys erämaassa. Agentti-sarja 56. Suom. J. V. Ilkka. Vaasa: Vaasa 1974. Alun perin The Dead Sea Submarine. Pinnacle 1971. (Mitch Tobin)