Sarjassamme Pulpografian hakusanoja korjattuina ja kommentoituina. Chandlerin kuvaus Clarkista on hauska, mutta vasta vuosia jälkeenpäin tajusin, että kyse on tenniksen pelaamisesta. Se selittää Clarkin käytöksen. Myöhemmin voin kaivaa esille Clarkin romaanien kansikuvia ja ehkä niitä voisi pari mainitakin. Nyt informaation määrä vaikuttaa liian vähäiseltä, vaikka pulp-lehtien nimiä kyllä listataan auliisti. (Edit: ks. alempana Clarkin romaanien lista.)
Dale Clarkin oikea nimi oli Ronal Kayser. Hän oli ahkera pulp-kirjoittaja ja kirjoitti Ace Detectiveen, Ace G-Man Stories -lehteen, Exciting Detectiveen, Private Detective Stories -lehteen ja Romantic Detectiveen. Dime Detectivessa seikkailivat Clarkin sankarit Plates O’Rion ja Highland Price. Black Maskiin Clark kirjoitti 28 novellia hotellietsivä Mike O’Hannasta vuosina 1940—47. Hän kirjoitti myös Ghostly Jones -nimisestä poltergeisteihin erikoistuneesta yksityisetsivästä. Lisäksi Clark kirjoitti Weird Talesiin, myös omalla nimellään. Vuosina 1943—61 hän julkaisi yhteensä seitsemän romaania.
Raymond Chandler tunsi Clarkin henkilökohtaisesti. Hänen kuvauksensa Clarkista on siteeraamisen arvoinen; se on vuoden 1939 kirjeestä toiselle dekkarikirjailijalle George Harmon Coxelle. Chandler kuvailee La Jollan kirjailijapiirejä: ”On myös yksityisdekkarijuttujen kirjoittaja, joka kirjoittaa nimellä Dale jotain — en uskalla luvata, että viitsin ottaa selvää. Ehkä hänen nimensä on Dale Carnegie. Miehellä on painonnostajan hartiat ja hänellä on hyvin räiskyvä luonne, hän pitää kovaa ääntä ja tekee traagisia eleitä kohti taivasta, molemmat käsivarret ojennettuina ja tuskainen ilme kasvoillaan. Suoralta kädeltä väittäisin, että hän ei ole aito, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Hän saattaa olla Shadow.”
Clarkilta on suomennettu muutama novelli. ”Kuolemankauppiaassa” on pääosassa rikosetsivä Nick Fourteen, joka selvittää monimutkaisen huijausvyyhden. Pihvi-Joe Amaggan johdolla rikolliset yrittävät soluttautua kaupungin johtoon, mikä täytyy luonnollisesti estää. Erittäin kovaksikeitetty juttu, jossa miestä kaatuu. Loppuratkaisussa on sopivassa määrin epävarmuutta ja synkkyyttä. ”Roiston morsiamessa” poliisietsivä Jeff Hapgood yllättyy huomatessaan, että hänen vaimonsa on kuulusteltavana ryöstömurhasta. Loppuratkaisu tulee liian nopeasti. ”Kuolema vaanii maantiellä” vaikuttaa täytenovellilta: lyhyessä tarinassa yksityisetsivä Gillian Baltic selvittelee kuumassa etelässä tapahtunutta salaperäistä murhaa.
Parin sivun pituisessa ”Tilinpäätöksessä” tilinpitofirman pomo yrittää sysätä tekemänsä kavalluksen alaisensa harteille. Paljon sitä huonompi on vanhempi ”Kasvot höyrypilvessä”, hyvin tyypillinen tarina, jossa murhattu mies palaa kummittelemaan vaimonsa uudelle rakastajalle. Erikoista novellissa on murhatapa: trukilla päälle ajaminen.
Novellit:
Kasvot höyrypilvessä, Seikkailujen Maailma 4/1938 ja 3/1943.
Kuolema vaanii maantiellä, Seikkailujen Maailma 4/1951.
Kuolemankauppias, Seikkailujen Maailma
Roiston morsian, Seikkailujen Maailma 10/1950.
Tilinpäätös, Seikkailujen Maailma 3/1939.
Viimeinen sukellus, Seikkailujen Maailma 6/1950.
Dale Clarkin oikea nimi oli Ronal Kayser. Hän oli ahkera pulp-kirjoittaja ja kirjoitti Ace Detectiveen, Ace G-Man Stories -lehteen, Exciting Detectiveen, Private Detective Stories -lehteen ja Romantic Detectiveen. Dime Detectivessa seikkailivat Clarkin sankarit Plates O’Rion ja Highland Price. Black Maskiin Clark kirjoitti 28 novellia hotellietsivä Mike O’Hannasta vuosina 1940—47. Hän kirjoitti myös Ghostly Jones -nimisestä poltergeisteihin erikoistuneesta yksityisetsivästä. Lisäksi Clark kirjoitti Weird Talesiin, myös omalla nimellään. Vuosina 1943—61 hän julkaisi yhteensä seitsemän romaania.Raymond Chandler tunsi Clarkin henkilökohtaisesti. Hänen kuvauksensa Clarkista on siteeraamisen arvoinen; se on vuoden 1939 kirjeestä toiselle dekkarikirjailijalle George Harmon Coxelle. Chandler kuvailee La Jollan kirjailijapiirejä: ”On myös yksityisdekkarijuttujen kirjoittaja, joka kirjoittaa nimellä Dale jotain — en uskalla luvata, että viitsin ottaa selvää. Ehkä hänen nimensä on Dale Carnegie. Miehellä on painonnostajan hartiat ja hänellä on hyvin räiskyvä luonne, hän pitää kovaa ääntä ja tekee traagisia eleitä kohti taivasta, molemmat käsivarret ojennettuina ja tuskainen ilme kasvoillaan. Suoralta kädeltä väittäisin, että hän ei ole aito, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Hän saattaa olla Shadow.”
Clarkilta on suomennettu muutama novelli. ”Kuolemankauppiaassa” on pääosassa rikosetsivä Nick Fourteen, joka selvittää monimutkaisen huijausvyyhden. Pihvi-Joe Amaggan johdolla rikolliset yrittävät soluttautua kaupungin johtoon, mikä täytyy luonnollisesti estää. Erittäin kovaksikeitetty juttu, jossa miestä kaatuu. Loppuratkaisussa on sopivassa määrin epävarmuutta ja synkkyyttä. ”Roiston morsiamessa” poliisietsivä Jeff Hapgood yllättyy huomatessaan, että hänen vaimonsa on kuulusteltavana ryöstömurhasta. Loppuratkaisu tulee liian nopeasti. ”Kuolema vaanii maantiellä” vaikuttaa täytenovellilta: lyhyessä tarinassa yksityisetsivä Gillian Baltic selvittelee kuumassa etelässä tapahtunutta salaperäistä murhaa.
Parin sivun pituisessa ”Tilinpäätöksessä” tilinpitofirman pomo yrittää sysätä tekemänsä kavalluksen alaisensa harteille. Paljon sitä huonompi on vanhempi ”Kasvot höyrypilvessä”, hyvin tyypillinen tarina, jossa murhattu mies palaa kummittelemaan vaimonsa uudelle rakastajalle. Erikoista novellissa on murhatapa: trukilla päälle ajaminen.
Novellit:Kasvot höyrypilvessä, Seikkailujen Maailma 4/1938 ja 3/1943.
Kuolema vaanii maantiellä, Seikkailujen Maailma 4/1951.
Kuolemankauppias, Seikkailujen Maailma
Roiston morsian, Seikkailujen Maailma 10/1950.
Tilinpäätös, Seikkailujen Maailma 3/1939.
Viimeinen sukellus, Seikkailujen Maailma 6/1950.
Vieressä romaani The Red Rods (Messner/Pony Books 1946). Sen juonikuvaus tai takakansiteksti kuuluu näin:
It wasn't easy to pick up as a private detective again after four years in the Army, Gillian Baltic found. Things were changed in Camino City, though they seemed just as full of corruption and graft as ever. But it was a new crowd and it took time to learn the ropes. Gil was suspicious when Detective Lieutenant Peter Storm of the City Police gave him such a hearty welcome and took him to lunch. They'd never been friends. And it wasn't long before Gil knew Storm wasn't really being friendly now. Harriet Poland was sure her husband had been murdered. The Police Department of Camino City, and a man named Denzon had been doing some typing and ghost-writing for him. Denzon was a dope-taker who had committed suicide a few weeks before. It all looked like a pretty mess, particularly when the dope angle led to Leslie Carmett, the new boss of rackets in Camino City, and to Steve Kiley who worked for him. Gil was in love with Betty Kiley, Steve's sister, and he'd once saved Steve from a murder rap. But that didn't make a rat like Steve grateful. He led Gil right into a nice trap. Before he was through, Gil had found a dead man in his apartment, had been pounded with a rubber hose by the police, had been chewed up by Garmett's police dog, driven to the country for his last ride - and incidentally cleared up the whole unpleasant mess.
Kirja julkaistiin uudestaan nimellä The Blonde, the Gangster and the Private Eye vuonna 1949 Avonin pokkarina. Mikä saa minut tekemään Clarkin romaanibibliografian:
Country Coffins, Bouregy 1961 (kovakantinen)
Death Wore Fins, Mystery House 1959 (ilmeisesti pokkari)
Focus on Murder, Lippincott 1943 (kovakantinen)
Mambo to Murder, Ace 1955 (pokkari)
The Narrow Cell, Lippincott 1944 (kovakantinen)
The Red Rods, Messner 1946, julkaistu uudelleen ks. yllä (kovakantinen)
A Run for the Money, Ace 1956 (pokkari)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti