Robert Colby

Harmillisesti yhdellä suomennoksella aliedustettu Robert Colby on pienen piirin kulttisuosikki. Jossain vaiheessa pitää tilata netitse tämän parhaiksi mainittuja kirjoja, kuten sota-aiheinen The Captain Must Die. Tässä pari linkkiä Colbyn teoksista: ensiksi Vintage Hardboiled Read -blogi, sitten Mystery*Filessa Peter Enfantino.

Semmoinen korjaus, että mainittu Nick Carter -romaani on puoliksi Gary Brandnerin (The Howling) kirjoittama, siksi tyylilaji ilmeisesti vaihtuu. En tiedä tästä sen enempää. Colbyn synnyinvuosi oli 1919; sitä ei löytynyt kirjaa tehdessä. Hänen kuolemansa väitetään tapahtuneen 2004, mutta koska raportoin kuolemasta Pulpetti-blogissa vuonna 2006, luulisin sen olevan oikeampi vuosi. Mene ja tiedä.

Robert Colby kirjoitti 17 kirjaa vuodesta 1959 alkaen. Colbya, joka toimi 1940—50-luvulla radio- ja tv-kuuluttajana, pidetään yhtenä pätevimmistä kioskipokkarikirjailijoista. Colbya ei kuitenkaan ole juuri julkaistu uudelleen, joitain novelleja lukuun ottamatta, eikä häntä tunneta nykyään paljonkaan. Ed Gorman sijoittaa Colbyn epävarmasti The Big Book of Noirissa kakkosluokan kirjailijoiden joukkoon ja epäilee, että hän oikeastaan kuuluisi ykkösluokkaan David Goodisin, Donald Hamiltonin ja muiden kanssa. Gorman suosittelee eritoten romaaneja The Captain Must Die (1959), The Star Trap (1960) ja Murder Times Five (1972).
Colbyn ainoa omalla nimellä suomennettu romaani Varokaa naisia (1962) on vähän keskeneräisen tuntuinen, mutta parhaimmillaan erinomainen kirja, jossa kaunis nainen ja tämän väkivaltainen mies kidnappaavat miljonäärin ja kiristävät tämän omaisilta monimutkaisen suunnitelman avulla 600 000 dollaria. Ongelmia aiheuttaa se, että miljonäärin poika ei ole ollenkaan kiinnostunut siitä, jääkö hänen isänsä henkiin vai ei. Colby kehittelee tiukkoja tilanteita kirjan keskivaiheilla, mutta antaa lopetuksen läsähtää pahemman kerran. [Suomennos on ilmeisesti lyhennetty aivan viime sivuilta.] Poikakin oppii lopuksi rakastamaan isäänsä. Kiperimmillään Varokaa naisia yhdessä Colbyn novellien kanssa kertoo karua tarinaa kapitalismin ja sen aiheuttaman ahneuden vaikutuksista — tällaisissa kirjoissa kioskikirjallisuus todella oli yhteiskuntakriittistä.
Colby kirjoitti myös yhden Nick Carterin. Kuolettava salaliitto (1973) on melko tavanomainen sarjan kirja, jossa AXE:n Tappomestari jäljittää kahta neuvostoliittolaista upseeria ja amerikkalaista hullua tiedemiestä, jotka uhkaavat räjäyttää keksimällään muoviydinpommilla USA:n tärkeimmät kaupungit. Kirjassa on monia juonen kannalta tarpeettomia toimintakohtauksia, mutta jotkut kohtaukset ovat tehokkaita. Colby heittäytyy parodiseksi loppukohtauksissa, joissa Carteria auttaa Terri- ja Jerri -niminen typeriä blondeja esittävien teollisuusvakoilijoiden duo.
Colbylta on suomennettu muutama novelli. "Dollarinvihreä kaupunki" (1977) on erinomainen huijauskertomus, jossa Brock-niminen mies käyttää hyväkseen amatöörihuijareita. Huonompi on epämiellyttävä "Murha ovelta ovelle", jossa naiseksi pukeutuva mies murhaa lähiöiden kauniita kotirouvia. Mies pääsee sisään esittelemällä uutta radiomallia — idea on hyvä, mutta tarina ilmiselvästi homofobinen. "Tärkeä tehtävä" taas on mainio juttu mafian tappajasta, jonka keikka tuntuu menevän pieleen: surmattavaksi määrätyn naisen asunnossa onkin toinen nainen ja oikea uhri viettää lomaa toisella puolella maata. Lopetus on vastenmielinen. "Hyvästi Arlinessa" mies kostaa rikkaalle miehelle, joka on ajanut humalassa hänen raskaana olleen vaimonsa päälle ja vapautettu oikeudenkäynnissä. Colby kuvaa karkeasti, mutta tehokkaasti yhteiskuntaluokkien välisiä eroja. "Toinen tapa" on ovela — mutta epäuskottava — tarina miehestä, joka yhtäkkiä huomaa epäilevänsä työtoveriaan pankkiryöstöstä.

Romaanit:
Varokaa naisia. Puuma 39. Suom. S. Laherma. Viihdekirjat: Tapiola 1965. Alun perin Beautiful But Bad. Monarch 1962.

Nimellä Nick Carter:
Kuolettava salaliitto. Nick Carter 76. Suom. Pirkko Ikonen. Viihdekirjat 1978. Alun perin The Death’s Head Conspiracy. Award 1973.

Novellit:
Dollarinvihreä kaupunki, Alfred Hitchcockin jännityskertomuksia 7. Viihdeviikarit: Hyvinkää 1982. Alun perin Paint the Town Green. Alfred Hitchcock’s Mystery Magazine, 1977.
Ei ulospääsyä, Alfred Hitchcockin jännityskertomuksia 3/1973.
Entä jos olisin matkustanut junalla teoksessa Kuolema voi olla suloinen. Suom. Mirja Häggman. Mäntän kirjapaino: Mänttä 1973.
Hyvästi Arline, Alfred Hitchcockin jännityskertomuksia 5/1973.
Kullan kiilto, Hitchcock esittää 1/1988. Alun perin Paint the Town Gold, Alfred Hitchcock’s Mystery Magazine.
Lemmenhäkki, Alfred Hitchcockin jännityskertomuksia 6/1973.
Murha ovelta ovelle, Alfred Hitchcockin jännityskertomuksia 9/1973.
Toinen tapa, Alfred Hitchcockin jännityskertomuksia 7/1973.
Tärkeä tehtävä, Alfred Hitchcockin jännityskertomuksia 8/1973.