Gini Sikes: 8 Ball Chicks

Muistaakseni Turun Sanomissa ilmestynyt kirja-arvio: 

Uhma ja alistuminen

Gini Sikes: 8 Ball Chicks. Vuosi tyttöjengien väkivaltaisessa maailmassa. Suom. Yasir Gaily. 287 s. Desura.

Amerikkalaisten jengien maailma on Suomesta katsottuna samaan aikaan vähän naurettavaa ja arvoituksellisella tavalla ihailtavaa. Miten on mahdollista, että joukko nuoria perustaa tiiviin yhteisön, joka on valmis tappamiseenkin vain puolustaakseen omaa aluettaan?

Amerikkalainen journalisti Gini Sikes vietti vuoden jengien parissa ja etsi niiden joukosta ihmisiä, joita ei virallisen käsityksen mukaan paljon edes ollut eikä ainakaan omasta tahdostaan: Sikes etsi tyttöjengiläisiä. Haastatteluista ja kokemuksista alueilla syntyi kirja 8 Ball Chicks, joka nyt on suomalaistenkin lukijoiden ulottuvilla.

Tyttöjen ja naisten väkivaltaisuutta on pyritty häivyttämään ja torjumaan se - amerikkalaiset poliisitkin ovat sitä mieltä, että koska tytöt ovat vaistomaisesti moraalisesti korkeammalla kuin pojat, he eivät ole väkivaltaisia. Sikesin kirja todistaa päinvastaista: monet tyttöjengiläiset ovat olleet mukana drive-by -ampumisissa, joukkohakkauksissa ja ryöstöissä. Osa on ollut mukana jopa omasta tahdostaan, kuten milwaukeelainen jengipomo Mama Sheik, jonka hautajaisia muut jengiläiset vertasivat Elviksen tai Kennedyn hautajaisiin.

Suuri osa tyttöjengiläisistä on mukana kuitenkin yleisten olosuhteiden pakosta. Kuten monet haastateltavat kirjassa toteavat, heillä ei ole muuta. Yhteisön tarve on slummeissakin kova. Jengiläisten kertomukset ovat usein kammottavia: hyväksymisriitit poikien jengeihin ovat väkivaltaisia ja niihin liittyy joukkoraiskauksia tai hakkaamisia. Tyttöjengit ovat omituinen sekoitus uhmaa ja alistumista.
Lukukokemuksena Sikesin kirja on monotoninen, koska jengiytymisen syyt ja seuraukset ovat ympäri USA:a melko lailla samat ja näin jututkin ovat samoja. Selväksi tulee se, että amerikkalainen yhteiskunta every-man-for-himself -ideologioineen ei voi mitenkään estää jengien syntymistä.