En tiedä, missä tämä juttu on ilmestynyt, mutta tiedän sen kyllä julkaistun. Olisiko Turun Ylioppilaslehti, mahdollisesti Turun Sanomat, joskaan en sinne montakaan runoarvostelua ole kirjoittanut. Turun Sanomiin olisin todennäköisesti koettanut myös kirjoittaa paremman jutun.
Olli-Matti Ronimusta uusiksi
Olli-Matti Ronimus on tärkeä vaikuttaja suomalaisessa
kirjallisuudessa, vaikka häntä ei paljon tunnetakaan. Yhdessä Pentti Holapan
kanssa Ronimus käänsi paljon ranskalaista kirjallisuutta, Claude Simonia,
Xavier de Maistrea, Samuel Beckettia ja Eugene Ionescoa. Lisäksi Ronimus
julkaisi neljä runokokoelmaa ja piti Holapan kanssa divaria Helsingin keskustassa.
Like on nyt julkaissut Ronimuksen runot uudestaan. Ronimus
vaikuttaa olleen jotenkin aikaansa edellä samalla kun hän melkein täysin väisti
oman aikansa ilmeisimmät vaikutteet.
Esikoinen Siipien alla
merta (1958) on runokirjoista perinteisin, jonkinlaista pehmeää suomalaista
surrealismia. Näin menee "Ilta": "sydän / silmät yksin hirvi
lähinnä / kaikissa etäisyys/ ja kaunis ja turha valtakunta // mikä rajaton maa
ei nöyränä uppoaisi mereen". Yhdeksäs
elämä (1959) on Ronimuksen runokirjoista paras. Surrealistiset vaikutteet
on onnistuttu nivomaan kirjailijan satiirisesti sivaltavaan aineistoon.
Yhteiskunnallinen aines ei vaikuta turhalta, vaan se täydentää Ronimuksen
pilailulta vaikuttavaa sanailua. Ote runosta "liekistä": "on
lihapullia jotka ajattelevat / ja demokraattisia kastikkeita / jotka peittävät
lihan ja kalan / nälän lisäksi on rakkautta ruokaan".
Rautavuoteella
(1961) on sitten taas jo hiukan kylmä ja pessimistinen. Lukija ei aina pysy
kärryillä siitä, miksi näin on: kirja väistää kaikkia lähestymisyrityksiä.
"liberté fraternité égalité / suvaita sietää kestää". Hän tarvitaan (1967) on jo silkkaa
pop-runoutta: kollaaseja, toteavia proosarunoja jonkinlaisesta arkipäivän
typeryydestä, surrealismia, silkkaa pelleilyä. "(veljeni)" kuuluu
näin: "veljeni elämä on pitkä lyhyt kahlittu / karvas sulamatonta jäätä /
sen alla toinen valtakunta toinen / varjo ui luo valtakunta / korkki ja lyijy
öljyyn kuollut kala / lentää silmän alla kohti / ristikot tuulentupa
pesä".
Olli-Matti Ronimus: Runot 1958-1967. Esipuheen kirjoittanut
Pentti Holappa. 245 s. Like 1999.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti