Makarooni ja moderni

En tiedä, mihin tällainen tekstinpätkä on tarkoitettu, se vaikuttaa hiukan jonkin tutkimuksen dispositiolta, mutta en enää muista tämän tarkemmin. Olen jotain aiheesta kyllä kirjoittanut, mutta en ole enää varma, mitä ja missä on julkaistu, ehkä jotain lyhyttä Tampereen ylioppilaslehti Aviisissa. Tarjosin samasta aiheesta artikkelia tai esseetä Alkon Etikettiin, missä sitä pidettiin hauskana, mutta ei kuitenkaan heidän juttunaan. (Tuolloin 15-20 vuotta sitten lehti kyllä oli paljon vapaamuotoisempi kuin nykyään.) PS. Juttu "Makaronivelli ja suomalainen moderni" ilmestyi Turun Ylioppilaslehdessä vuonna 1998, teksti on sittemmin julkaistu uudestaan pienessä kirjassani Banalologioita. Esseitä mitättömästä. Abraxas 2005. (Eli omakustanne.)

Suomessa syötiin makaronivelliä yleisesti vielä 1960-luvulla. Tätä ruokaa pidetään nykyään yleisesti kammotuksena eikä sillä ainakaan ole mitään tekemistä italialaisen pastan kanssa. Enää makaronivelliä ei syödä.

Italialainen pasta on kuitenkin tuntemassamme muodossa elänyt vasta noin parisataa vuotta. Modernit pastat ovat syntyneet vasta 1700-luvulla. Sitä ennen italialaiset sekoittivat makaroneihinsa voita, juustoja ja - sokeria. Aivan kuin suomalaiset vielä 1960-luvulla. Vasta 1700-luvun myötä eurooppalaisessa ruokakulttuurissa erotellaan suolaiset ja makeat maut toisistaan.

Voidaan kytkeä tämä muutos ruokakulttuurissa modernien subjektikäsitysten syntyyn. Aikaisemmin, vielä 1600-luvulla, oli ajateltu ihmisen olevan erottamaton kokonaisuus, moderneissa malleissa

ihmisen mieli ja ruumis eroteltiin toisistaan. Samaan aikaan makeat ja suolaiset maut erotettiin toisistaan. Syntyy moderni keittiö. On tulevan tutkimuksen työ selvittää, millaisia diskursiivisia prosesseja tähän muutokseen sisältyy. On kuitenkin tässä vaiheessa järkevää todeta mm. se, miten keskiaikaiset piparit ovat samaan aikaan sekä tulisia pippureista että makeita sokerista. Myöhemmin tulisuus ja makeus varataan omiin ruokalajeihinsa ja niiden syöntiä kontrolloidaan tarkalla ruokailujärjestyksellä ja sallittujen ruokailuvälineiden määrittelyllä.

Voidaan kuitenkin melko turvallisesti todeta, että suomalainen moderni täydentyy vasta, kun makaronivellistä opetellaan luopumaan 1970-luvun ja viimeistään 1980-luvun myötä. Suolainen ja makea erotellaan toisistaan; suomalainen lääkitsee kahtiajaossa syntynyttä ikäväänsä kiinalaisten

ravintoloiden hapanimelillä kastikkeilla.