Nathanael West: Balso Snellin unielämä

Helsingin Sanomiin vuonna 2003 tehty arvio kirjasta, joka varmasti jäi hyvin vähälle huomiolle. En tiedä, oliko tässä varsinaista otsikkoa, nyt tuo otsikkona oleva lihavoitu teksti oli Hesarissa käytetty ingressi. 

Amerikkalaisen merkkikirjailijan rivo esikoinen vihdoin suomeksi

Nathanael West: Balso Snellin unielämä (The Dream Life of Balso Snell). Suom. Asmo Koste. Nastamuumio. 92 s.

Runoilija Balso Snell käyskentelee Troijan lähistöllä ja löytää kreikkalaisten kuuluisan puisen hevosen. Balso Snelliä kiinnostaisi nähdä, mitä hevosen sisällä on, mutta ainoa aukko, josta hän pääsee sisään, on hevosen peräreikä.

”Oi Anus Mirabilis!” huudahtaa runoilija. Amerikkalaisen Nathanael Westin esikoisteos Balso Snellin unielämä on alkanut.

Nathanael West, jonka nykylukija muistanee parhaiten Miss Lonelyheartsin kirjoittajana, aloitti kirjailijan uransa 30-luvun amerikkalaisille kirjailijoille tyypillisesti. Balso Snellin unielämä ilmestyi Pariisissa 1931 500 kappaleen painoksena. Kustantaja oli ajalle ominainen avantgarde-kustantamo, joka ei onnistunut markkinoimaan kirjaa millään tavalla. Kirja on viimeinkin ilmestynyt suomeksi – kulttuuriteosta hatunnosto pienelle Nastamuumiolle.

Balso Snellin unielämä on Westin kaikista neljästä romaanista selvimmin velkaa eurooppalaiselle dadaismille ja surrealismille. Kirja liikkuu koko ajan vikkelässä groteskissa tyylilajissa – hevosen peräreiästä sisään tunkeutuminen on vasta alkua – eikä West piittaa kerronnan logiikasta tuon taivaallista. Runoilija Balso Snell liikkuu hevosen sisällä ja törmää vähintäänkin swiftiläisiin henkilöhahmoihin, joilla kaikilla on oma omituinen tarina kerrottavanaan.

Itse tarinan päähenkilö, runoilija Balso Snell, on mahdollisimman epätodellinen hahmo. Häntä voi halutessaan pitää Westin omakuvana, mutta ei sekään tunnu uskottavalta, koska Snell pitää hevosen sisällä asuville ihmisille järjettömiä palopuheita. Yhdessä hän vaahtoaa hevosen sisämaailman oppaalle, joka on juuri mainostanut ”doorilaista eturauhasta, joka on turvonnut ilosta ja hyvän tuulen yltäkylläisyydestä”, että kyse on pikemminkin baptistisesta peräpukamasta. Lisäksi Snell on sitä mieltä, että hevosen sisukset ovat huomattavasti vaatimattomampi näkymä kuin esimerkiksi Keskusasema ja Yale-areena. Mutta kun opas kertoo tarinan käärmeestä, joka tunkeutuu sisään filosofi Apolloniuksen alapäähän, Snell antaa kaiken anteeksi.

Tyylilaji ei kuitenkaan valitettavasti pidä koko kirjan ajan. Kertomus pyhästä kirpusta, joka asui Jeesus Kristuksen kainalokuopassa, on erittäin hyvä, mutta tarina naisvihamielisestä runoilijasta ja tämän nuorelle naiselle kirjoittamista kirjeistä on pitkäpiimäinen. Tässä episodissa West ilmeisesti parodioi ajalle tyypillistä romantiikkaa, mutta vanhentuneiden tyylilajien pilkkaaminen ei välttämättä avaudu myöhempien aikojen lukijalle.

Sama vaivaa yhtä Westin romaaneista, lama-aikaan kirjoitettua Iisiä miljoonaa (1934), joka pilkkaa varsin avokätisesti 1800- ja 1900-lukujen vaihteen suosittuja Horatio Alger –lukemistoja. Algerin ja muiden naiivin optimististen sankarien ajoista on edetty niin pitkälle, että lukija ei saa Westinkään tekstistä pitävää otetta.

Vaikka se ei selvästi ole tarkoituskaan. West haluaa dekonstruoida tai ainakin dadaistisesti tuhota kaiken aiemmin lukemansa länsimaisen kirjallisuuden. Nimenomaan tässä kirjassa hän on kiinnostava esikuva vaikkapa William S. Burroughsin tuleville manikealais-skatologisille fantasioille. Pääsi West lopputulokseensa tai ei, niin Balso Snellin unielämä kaipaisi kuitenkin hiukan tiivistämistä, vaikka se onkin Westille tyypillisesti hyvin lyhyt kirja.

Kirjan teema nousee kuitenkin vahvasti esiin. Kaikki kertomukset, joita sivilisaatio meille tarjoilee, ovat naurettavia ja todistavat vain ihmistä itseään vastaan kohdistetusta vihamielisyydestä. Snell päättää, että tästä lähin hän itse kirjoittaa omat tarinansa. Westin myöhemmät kolme romaania, varsinkin viimeiseksi jäänyt Heinäsirkan aika (1939), olivatkin nimenomaan pyrkimyksiä kirjoittaa ilman kompromisseja.

Kustantajalle miinusta rumasta kannesta. Myös pieni esi- tai jälkipuhe olisi ollut sekä paikallaan että helppo tehdä. Balso Snellin pariin ummikkona tuleva on helposti ymmällään.

Tietokulma

Nathanael West (1903-1940) kuoli täydellisen tuntemattomana auto-onnettomuudessa.
Oikea nimi: Nathan Weinstein.

Julkaistut romaanit:

Balso Snellin unielämä (1931), Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts (1933), Iisi miljoona eli Lemuel Pitkinin monet menetykset (1935), Heinäsirkkojen aika (1939).

West toimi käsikirjoittajana Hollywoodissa kirjoittaen lähinnä unohdettuja B-luokan musikaaleja.

Löydettiin uudelleen 50-luvulla, jolloin Westiä alettiin pitää yhtenä tärkeimpänä 30-luvun amerikkalaisena kirjailijana.